20000513
Henkistä on kiistankäyntii...
Vanha jaksaa kantaa niukan
elontiellä täällä
prässinalla kun on tiukan
kupuraisen päällä,
Ei oo voimaa nousta ylös
on kuin jalas punnus
siltikään ei raiskaa hylös
tämänpäivän tunnus.
Henkistä on kiistankäyntii
väsymysten alla
niukemmalti raitilnäyntii
sohvansuuntaan kalla,
erehdyksen varjot himmii
tulevainkin kohdal
eikpä tää sit, ukkotimmii
pysähdykseen johdal.
Sankaruus se ohi kulki
pystypäisnä aivan
ajatusten radat sulki
jätti murheen vaivan,
eipä hätää silti täällä
korppui riittää yhä
säpikkääkin nätil säällä
huomenusko pyhä
20000514
Ympärillään vapaat tilaa....
Kelle väsymys on tuttu
ihan sitä pelkää
hengensyrjäs lommo, ruttu
ukon aloil telkää,
hoksottimii pitää hyötää
eikä antaa lojuu
tarkoituksiin järki vyötää
ryhdistäähän kojuu.
Ympärillään vapaat tilaa
sietävyyden saumois
näin ei kohtaisuutta pilaa
-hikoo, pelkis traumois,
valoovasten pitää näkyy
ilman suurii linssei
paiskoellen etäs täkyy
rintapeiles pinssei.
Joskus onni liikkeel laittaa
hitaammankin siirron
pötypuheilt niskat taittaa
estäin tunteen liirron,
hempeyskin luokse päästää
vaikka teho rajaa
itsens kipeimmiltä säästää
rehdist juttuuns ajaa.
20000514
Äitejä tänään heit...
Äitejä tänään heit juhlitaan
ruusuja runsaati tuhlitaan,
etsitään hyviä puolia
muistamat tulleita huolia.
Harmaata emoil ehk tukassa
vaan ei oo mielensä hukassa,
lapsiaan lämpöisest aatteleet
siunuuksin tiellensä saatteleet.
Eihän oo äitiä parempaa
tunnoltaan hyvissä arempaa,
lempeys silmissään loistelee
apeita kersoiltaan poistelee.
Timantinveroisii äidit nuo
suojelumielensä esiin tuo,
muistitko häntä ees kiitellä
handujais yhtehen liitellä.
Monilta äidit jo poistuneet
silti ei muistonsa soistuneet,
rakkauden tunne ei katoa
onnen se saatua satoa.
Äitiä korvaa ei mikään muu
ketään ei sijalle siihen tuu,
ylistys sulle nyt äiti pien
muistos ma mukanain aina vien.
20000514
Nuo oppimisajat....
Tuo aika meit tehosti opettaa
saa kiusaavanlaatuiset lopettaa,
ja ottaen härkää sit sarvista
ei keljujen suuntahan varvista.
Nuo oppimisajat on pitkiä
se kakkumme useesti sitkiä,
mit tulenee osaamis taitoihin
voi joutua perääntyyn vaitoihin.
Mut ystävist löytynee tukea
sen plussaksi saanenee lukea,
ei orpoina helmiä noukita
ja kultaisilt silloilta poukita.
Kun rinnassa sydän se tykyttää
ehk harmien ylitse pykyttää,
ja viittailee korjuitten varoihin
saa pitimet sattumaan karoihin.
Tääl jaksetaan vuosien saatossa
on päivät kuin juhlien aatossa,
ei elämä hapanta tarjoa
näin kaikelle riitosti varjoa.
Voi useestkin löytyä esteitä
mitk sisältää todella kesteitä,
näin harjoitust tarpeista hankkia
se laajentaa olemain pankkia.
20000515
Tarkoitus löytää....
Elämä ihmistä uusihin työntää
sehän on parasta itselleen myöntää,
vaikka ois harausmielellä vastaan
riiputtaa olema hellästi lastaan.
Synnytty tänne me läheisii auttaan
osittain vieläpä, heidänkin kauttaan,
avaimet lyötynä jokaisen näppiin
tyhjyydentavoite laitettu säppiin.
Näistäkö opimme, eipähän aina
joskus on onnistus kalpea laina,
epäilyin vallassa päämäärät hukkuu
kivempain ohitse röhisten nukkuu.
Tarkoitus löytää ois valoa sieluun
oikeita juttuja ujuttain nieluun,
haparit heitellä kauaksi tieltään
koulia kohtuusti horjuvaa mieltään.
Nyrvähdyspuolista kipuillen riviin
alottain tankkailun oikeisiin tiviin,
heräillen aamuihin virkeäst varhain
siinä tuo eväämme ehdoitta parhain.
Kulkemamäärät ne jokaisel omat
hellitepuolena tietysti lomat,
eiköhän reseptil ovet jo aukee
nihkeänsitkaiset, myönteisiks laukee.
|