20000515 Viisi varkain vilissyttä

          20000513 Henkistä on kiistankäyntii...

               Vanha jaksaa kantaa niukan
               elontiellä täällä
               prässinalla kun on tiukan
               kupuraisen päällä,
               Ei oo voimaa nousta ylös
               on kuin jalas punnus
               siltikään ei raiskaa hylös
               tämänpäivän tunnus.
                
               Henkistä on kiistankäyntii
               väsymysten alla
               niukemmalti raitilnäyntii
               sohvansuuntaan kalla,
               erehdyksen varjot himmii
               tulevainkin kohdal
               eikpä tää sit, ukkotimmii
               pysähdykseen johdal.
                
               Sankaruus se ohi kulki
               pystypäisnä aivan
               ajatusten radat sulki
               jätti murheen vaivan,
               eipä hätää silti täällä
               korppui riittää yhä
               säpikkääkin nätil säällä
               huomenusko pyhä
 

          20000514 Ympärillään vapaat tilaa....

               Kelle väsymys on tuttu
               ihan sitä pelkää
               hengensyrjäs lommo, ruttu
               ukon aloil telkää,
               hoksottimii pitää hyötää
               eikä antaa lojuu
               tarkoituksiin järki vyötää
               ryhdistäähän kojuu.
                
               Ympärillään vapaat tilaa
               sietävyyden saumois
               näin ei kohtaisuutta pilaa
               -hikoo, pelkis traumois,
               valoovasten pitää näkyy
               ilman suurii linssei
               paiskoellen etäs täkyy
               rintapeiles pinssei.
                
               Joskus onni liikkeel laittaa
               hitaammankin siirron
               pötypuheilt niskat taittaa
               estäin tunteen liirron,
               hempeyskin luokse päästää
               vaikka teho rajaa
               itsens kipeimmiltä säästää
               rehdist juttuuns ajaa.
 

         20000514 Äitejä tänään heit...

               Äitejä tänään heit juhlitaan
               ruusuja runsaati tuhlitaan,
               etsitään hyviä puolia
               muistamat tulleita huolia.
                
               Harmaata emoil ehk tukassa
               vaan ei oo mielensä hukassa,
               lapsiaan lämpöisest aatteleet
               siunuuksin tiellensä saatteleet.
                
               Eihän oo äitiä parempaa
               tunnoltaan hyvissä arempaa,
               lempeys silmissään loistelee
               apeita kersoiltaan poistelee.
                
               Timantinveroisii äidit nuo
               suojelumielensä esiin tuo,
               muistitko häntä ees kiitellä
               handujais yhtehen liitellä.
                
               Monilta äidit jo poistuneet
               silti ei muistonsa soistuneet,
               rakkauden tunne ei katoa
               onnen se saatua satoa.
                
               Äitiä korvaa ei mikään muu
               ketään ei sijalle siihen tuu,
               ylistys sulle nyt äiti pien
               muistos ma mukanain aina vien.
                

         20000514 Nuo oppimisajat....

               Tuo aika meit tehosti opettaa
               saa kiusaavanlaatuiset lopettaa,
               ja ottaen härkää sit sarvista
               ei keljujen suuntahan varvista.
                
               Nuo oppimisajat on pitkiä
               se kakkumme useesti sitkiä,
               mit tulenee osaamis taitoihin
               voi joutua perääntyyn vaitoihin.
                
               Mut ystävist löytynee tukea
               sen plussaksi saanenee lukea,
               ei orpoina helmiä noukita
               ja kultaisilt silloilta poukita.
                
               Kun rinnassa sydän se tykyttää
               ehk harmien ylitse pykyttää,
               ja viittailee korjuitten varoihin
               saa pitimet sattumaan karoihin.
                
               Tääl jaksetaan vuosien saatossa
               on päivät kuin juhlien aatossa,
               ei elämä hapanta tarjoa
               näin kaikelle riitosti varjoa.
                
               Voi useestkin löytyä esteitä
               mitk sisältää todella kesteitä,
               näin harjoitust tarpeista hankkia
               se laajentaa olemain pankkia.
                

          20000515 Tarkoitus löytää....

               Elämä ihmistä uusihin työntää
               sehän on parasta itselleen myöntää,
               vaikka ois harausmielellä vastaan
               riiputtaa olema hellästi lastaan.
                
               Synnytty tänne me läheisii auttaan
               osittain vieläpä, heidänkin kauttaan,
               avaimet lyötynä jokaisen näppiin
               tyhjyydentavoite laitettu säppiin.
                
               Näistäkö opimme, eipähän aina
               joskus on onnistus kalpea laina,
               epäilyin vallassa päämäärät hukkuu
               kivempain ohitse röhisten nukkuu.
                
               Tarkoitus löytää ois valoa sieluun
               oikeita juttuja ujuttain nieluun,
               haparit heitellä kauaksi tieltään
               koulia kohtuusti horjuvaa mieltään.
                
               Nyrvähdyspuolista kipuillen riviin
               alottain tankkailun oikeisiin tiviin,
               heräillen aamuihin virkeäst varhain
               siinä tuo eväämme ehdoitta parhain.
                
               Kulkemamäärät ne jokaisel omat
               hellitepuolena tietysti lomat,
               eiköhän reseptil ovet jo aukee
               nihkeänsitkaiset, myönteisiks laukee.
                

Pentti Pohjola 20000517 (20000517) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu