|
Tääl tekipä yhtä tai toista ei vastuuta kimpustaan poista, se kulkee meil mukana aina tuo, leiskuna, aatoksiis paina. Ja luontoohan virheisyys kysyy siin kaukana parhaista pysyy, on monastkin itsensä vanki näin kiitost ei teoista hanki. Mut valookin sieluhun siirtyy kun toiveikkuus teoiksi piirtyy, saa hallita omaansa ruorii ja kermoja tulleita kuorii. Voi autius myöskin se peittää kun varjoisuus synkkyyttä heittää, siin polvillaan apuja vaatii ja selitysdraamoja laatii. Ei yksin tääl tullakaan juttuun on pakkoista nojata tuttuun, se yhteistä kantavaa voimaa jop, tapauspisteistä roimaa. Saa kehitys paiskella tiellä et tirsimää roiskival hiellä, mut vapaus arvoista suurin jok murtavi lujankin muurin. |
Pentti Pohjola 20000430 (20000430) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu