Olen niin hyvilläni...

 20000424 Olenko todella...


          Rakastan tietysti kirjoitustyötä
          siinä on sieluineen nöyrästi myötä,
          jutuilla vaan on ne kurjatkin puolet
          mistä sit kertyvät tulevat huolet.
 

          Lankeenko rasittaan teoillain toista
          painotank itsekäslaatua moista?
          -että saan tuhrata riimejä rutkast
          juostessain karussa ärsyvänkutkast.
 

          Olenko todella haittojatuova
          jollakin varjolla nahkojain luova,
          hän kuka yksin, ei osanne mitään
          syystänsä joutuvi haikeita pitään.
 

          Näiollen tarvitsen kipeesti tukee
          tällaista vähäistä kait se sit pukee,
          selkientakaa noit oloja vaalin
          orpoisii outoja koppaani haalin.
 

          Tekemät perustuu virheisiin töihin
          missä on saatuna painoja vöihin,
          niitä kun kaivelen tikulla ylös
          silloin jo handussa pelkkänä hylös.
 

          Ehkä mun aika on raksuttant hiukkaan
          laittanut äijän tään, olojenniukkaan,
          sekundahommalla surkea loppu
          messevänpuutteesta täyttyy näin roppu.
 
 
 
 

 20000423 Serkku ku näitä...


          Kuinka vois olla, et moitteitta pärjäis
          ihan jop silleen,  nöyrillä värjäis,
          Ainahan löytyy noil kuluille esteit
          mitkä ne sitten nuijuuttaat kesteit.
 

          Eikö ois saanutkaan riimejä rustail
          puhdasta papruu tummaksi mustail,
          vaikka se kirkastaa kummasti oloo
          sietäväks tehden, asumakoloo.
 

          Serkku kun näitä hän sivuilleen laitti
          oli se semmoinen makea maitti,
          nolous peräst kyl luokseni hiipi
          hartaimman tunteman matalaks riipi.
 

          Vaivaanko toista näil suurilla määril
          olenko hitsinen, poluilla vääril,
          probleemantuntua kertyilee tuosta
          jospa on hölmöä esil täält juosta.
 

          Huomaan kyl valtavan tekemätarpeen
          että sais elojen kolhuja arpeen,
          mitkä ne rutistaa useinkin rintaa
          vanhalle ukolle kasvavat hintaa.
 

          Pitäiskö kynät ja paperit heittää
          itsensä unholla täydesti peittää,
          että ois nurkassaan ääneti aivan
          keralla sisällään vellovan vaivan.
 
 
 
 

 20000424 Ei ole helppoa...


          Se on aina kova kokemus
          -kun itsensä pahanteosta löytää
 

          Ihmiset, he osaavat suhtautua
          -ja minuunkin, kiistanalaiseen....
 

          Pieniähän ne ovat arki-ihmisen sisältöiset
          -kävipä juttuihin, pitkin tai poikin
 

          Teot tahtovat negativistua
          -jos joustamattomuus työnantajana
 

          Hoitamaton hengentontti
          -eikä lämpimiä lupauksia mistään
 

          Kiitos teille, jotka tahdotte ymmärtää
          -siinähän sirottuvat asiat etäälle toisistaan
 

          Oikeita ystäviä löytää silloin
          -kun hätä ja häpeä yksityisyyttä nakertavat
 

          Nykyaika on malliltaan pitkä ja kapea
          -antamatta pulskemmalle edes puheenvuoroa
 

          Ei kukaan arvostelutta jää
          -ja vaikka toimisikin, toiset huomioonottaen
 

          Ihmisen itsenäisyys lieneekin sitä
          -ettei tahtoisi toisten ohjaavan omaa purttansa
 

          Meillä on tarve purkaa kuormaamme
          -olipa vastaanotto vaikkapa, vikaistaminen
 

          Kirjoitteleminen on ensiksi kivaa, ja toiseksi terapiaa
          -ihan miten olemisenjärjestys kulloinkin sallii
 

          Joskus ohjaksemme päästyvät liian löysälle
          -ja ettei kukaan raaski muistuttaa tiukkaamisista
 

          On todella onni elää läheistensä likimailla
          -ja jos alkaa hiukkaakaan liidellä arkea tarjoillaan pikaisesti tilalle
 

          Kun huolet painavat
          -riipaise ajatukset arjesta, kirjoittamalla kevyistä
 

          Tunnetta laittaa riimeihin, ja jopa kaikkeen ylösmerkittyyn
          -se on voima, jota ei tarvitse mitenkään patistella
 

          Kiitos Asko, antamastasi tilasta
          -et ensin varmaankaan tiennyt, miten tarpeellisia toimesi olivat
 

          Olemme monet sellaisia, että ellei meitä innosteta
          -lipastonlaatikkoonhan tuntemuksemme työnnämme
 

          Arki on minulle ongelmiatuovaa, sen myönnän
          -mutta päästessäni ajattelemaan värssyisesti, riemukkuus rutistaa
 

          Tietämätönkin haluaa puhua, paljastua
          toki niin, että lähdöt matalaltakäsin
 

          Te, Asko ja Salli, hienoja henkilöitä
          -sivistyksen rauhallisin aaltoliikkein, älyävästi....
 

          Tusinatuotteet, nuo tavaramerkkini
          -älkääpä luulko latujani, tasaliukoisiksi
 

          Tekemättä mitään
          -alkaa inhottavia itään
 

          Ei mennäkään kaikenlaisiin jonoihin
          -saattaa tarttua potaskaa monoihin
 

          Joutavalla mielellä
          -ehtii puida myös päättömyyksiä
 

          Sellaista keskitason alapuoleista
          -ettei heti radalta raakata
 

          Jos vähätkin asiat ärsyttävät
          -siitä ei pitkämatka, mahdottomuuksiin
 

          Pinttymiä ei noin vain paiskella tiepuoliin
          -sillä ne ovat erittäin kerkeitä kehittämään keljuuksia
 

          Ei jokaisella pelkkää juhannusta, tai joulua
          -vaan väkinäisyyttäkin, vasenkätisin kiertein
 

          Vaarat ja virheet ovat niitä elämän kareja
          -mihin joskus kompastuu, ja jo ihan pelkästä pelosta
 

          Ei ole tärkeätä miten sanoo
          -vaan, mitä sanoo
 

          Kaikella on hintansa
          -kuten silläkin, että jaksaa tunteistaan tasaantua
 

          Tärkeintä että jotakin pohtii
          -ja pelkäämättä ajatus-ansareita
 

          Ilman sanoja
          -kivut senkun kasvavat
         

          Yrittäminen...
          -sukua selviytymiselle
 

          Äkkipikaisuus....
          -sinkoilevia särkeviä sanoja
 

          Läheisten apu, se innostavin
          -tulkoon, ja olkoonkin pääasia
 

Pentti Pohjola 20000425 (20000425) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu