20000424 Olenko todella...
Rakastan
tietysti kirjoitustyötä
siinä on
sieluineen nöyrästi myötä,
jutuilla vaan
on ne kurjatkin puolet
mistä sit
kertyvät tulevat huolet.
Lankeenko rasittaan
teoillain toista
painotank itsekäslaatua
moista?
-että saan
tuhrata riimejä rutkast
juostessain
karussa ärsyvänkutkast.
Olenko todella
haittojatuova
jollakin varjolla
nahkojain luova,
hän kuka
yksin, ei osanne mitään
syystänsä
joutuvi haikeita pitään.
Näiollen
tarvitsen kipeesti tukee
tällaista
vähäistä kait se sit pukee,
selkientakaa
noit oloja vaalin
orpoisii outoja
koppaani haalin.
Tekemät
perustuu virheisiin töihin
missä on
saatuna painoja vöihin,
niitä kun
kaivelen tikulla ylös
silloin jo handussa
pelkkänä hylös.
Ehkä mun
aika on raksuttant hiukkaan
laittanut äijän
tään, olojenniukkaan,
sekundahommalla
surkea loppu
messevänpuutteesta
täyttyy näin roppu.
20000423 Serkku
ku näitä...
Kuinka vois
olla, et moitteitta pärjäis
ihan jop silleen,
nöyrillä värjäis,
Ainahan löytyy
noil kuluille esteit
mitkä ne
sitten nuijuuttaat kesteit.
Eikö ois
saanutkaan riimejä rustail
puhdasta papruu
tummaksi mustail,
vaikka se kirkastaa
kummasti oloo
sietäväks
tehden, asumakoloo.
Serkku kun näitä
hän sivuilleen laitti
oli se semmoinen
makea maitti,
nolous peräst
kyl luokseni hiipi
hartaimman tunteman
matalaks riipi.
Vaivaanko toista
näil suurilla määril
olenko hitsinen,
poluilla vääril,
probleemantuntua
kertyilee tuosta
jospa on hölmöä
esil täält juosta.
Huomaan kyl valtavan
tekemätarpeen
että sais
elojen kolhuja arpeen,
mitkä ne
rutistaa useinkin rintaa
vanhalle ukolle
kasvavat hintaa.
Pitäiskö
kynät ja paperit heittää
itsensä
unholla täydesti peittää,
että ois
nurkassaan ääneti aivan
keralla sisällään
vellovan vaivan.
20000424 Ei ole
helppoa...
Se on aina
kova kokemus
-kun itsensä
pahanteosta löytää
Ihmiset, he osaavat
suhtautua
-ja minuunkin,
kiistanalaiseen....
Pieniähän
ne ovat arki-ihmisen sisältöiset
-kävipä
juttuihin, pitkin tai poikin
Teot tahtovat
negativistua
-jos joustamattomuus
työnantajana
Hoitamaton hengentontti
-eikä lämpimiä
lupauksia mistään
Kiitos teille,
jotka tahdotte ymmärtää
-siinähän
sirottuvat asiat etäälle toisistaan
Oikeita ystäviä
löytää silloin
-kun hätä
ja häpeä yksityisyyttä nakertavat
Nykyaika on malliltaan
pitkä ja kapea
-antamatta pulskemmalle
edes puheenvuoroa
Ei kukaan arvostelutta
jää
-ja vaikka toimisikin,
toiset huomioonottaen
Ihmisen itsenäisyys
lieneekin sitä
-ettei tahtoisi
toisten ohjaavan omaa purttansa
Meillä on
tarve purkaa kuormaamme
-olipa vastaanotto
vaikkapa, vikaistaminen
Kirjoitteleminen
on ensiksi kivaa, ja toiseksi terapiaa
-ihan miten
olemisenjärjestys kulloinkin sallii
Joskus ohjaksemme
päästyvät liian löysälle
-ja ettei kukaan
raaski muistuttaa tiukkaamisista
On todella onni
elää läheistensä likimailla
-ja jos alkaa
hiukkaakaan liidellä arkea tarjoillaan pikaisesti tilalle
Kun huolet painavat
-riipaise ajatukset
arjesta, kirjoittamalla kevyistä
Tunnetta laittaa
riimeihin, ja jopa kaikkeen ylösmerkittyyn
-se on voima,
jota ei tarvitse mitenkään patistella
Kiitos Asko,
antamastasi tilasta
-et ensin varmaankaan
tiennyt, miten tarpeellisia toimesi olivat
Olemme monet
sellaisia, että ellei meitä innosteta
-lipastonlaatikkoonhan
tuntemuksemme työnnämme
Arki on minulle
ongelmiatuovaa, sen myönnän
-mutta päästessäni
ajattelemaan värssyisesti, riemukkuus rutistaa
Tietämätönkin
haluaa puhua, paljastua
toki niin, että
lähdöt matalaltakäsin
Te, Asko ja Salli,
hienoja henkilöitä
-sivistyksen
rauhallisin aaltoliikkein, älyävästi....
Tusinatuotteet,
nuo tavaramerkkini
-älkääpä
luulko latujani, tasaliukoisiksi
Tekemättä
mitään
-alkaa inhottavia
itään
Ei mennäkään
kaikenlaisiin jonoihin
-saattaa tarttua
potaskaa monoihin
Joutavalla mielellä
-ehtii puida
myös päättömyyksiä
Sellaista keskitason
alapuoleista
-ettei heti
radalta raakata
Jos vähätkin
asiat ärsyttävät
-siitä
ei pitkämatka, mahdottomuuksiin
Pinttymiä
ei noin vain paiskella tiepuoliin
-sillä
ne ovat erittäin kerkeitä kehittämään keljuuksia
Ei jokaisella
pelkkää juhannusta, tai joulua
-vaan väkinäisyyttäkin,
vasenkätisin kiertein
Vaarat ja virheet
ovat niitä elämän kareja
-mihin joskus
kompastuu, ja jo ihan pelkästä pelosta
Ei ole tärkeätä
miten sanoo
-vaan, mitä
sanoo
Kaikella on hintansa
-kuten silläkin,
että jaksaa tunteistaan tasaantua
Tärkeintä
että jotakin pohtii
-ja pelkäämättä
ajatus-ansareita
Ilman sanoja
-kivut senkun
kasvavat
Yrittäminen...
-sukua selviytymiselle
Äkkipikaisuus....
-sinkoilevia
särkeviä sanoja
Läheisten
apu, se innostavin
-tulkoon, ja
olkoonkin pääasia
|