Olen niin hyvilläni


 

      20000424  Olenko todella...


          Rakastan tietysti kirjoitustyötä
          siinä on sieluineen nöyrästi myötä,
          jutuilla vaan on ne kurjatkin puolet
          mistä sit kertyvät tulevat huolet.
           
           
          Lankeenko rasittaan teoillain toista
          painotank itsekäslaatua moista?
          -että saan tuhrata riimejä rutkast
          juostessain karussa ärsyvänkutkast.
           
           
          Olenko todella haittojatuova
          jollakin varjolla nahkojain luova,
          hän kuka yksin, ei osanne mitään
          syystänsä joutuvi haikeita pitään.
           
           
          Näiollen tarvitsen kipeesti tukee
          tällaista vähäistä kait se sit pukee,
          selkientakaa noit oloja vaalin
          orpoisii outoja koppaani haalin.
           
           
          Tekemät perustuu virheisiin töihin
          missä on saatuna painoja vöihin,
          niitä kun kaivelen tikulla ylös
          silloin jo handussa pelkkänä hylös.
           
           
          Ehkä mun aika on raksuttant hiukkaan
          laittanut äijän tään, olojenniukkaan,
          sekundahommalla surkea loppu
          messevänpuutteesta täyttyy näin roppu.
           
           
           
 

      20000423   Serkku ku näitä...


          Kuinka vois olla, et moitteitta pärjäis
          ihan jop silleen,  nöyrillä värjäis,
          Ainahan löytyy noil kuluille esteit
          mitkä ne sitten nuijuuttaat kesteit.
           
           
          Eikö ois saanutkaan riimejä rustail
          puhdasta papruu tummaksi mustail,
          vaikka se kirkastaa kummasti oloo
          sietäväks tehden, asumakoloo.
           
           
          Serkku kun näitä hän sivuilleen laitti
          oli se semmoinen makea maitti,
          nolous peräst kyl luokseni hiipi
          hartaimman tunteman matalaks riipi.
           
           
          Vaivaanko toista näil suurilla määril
          olenko hitsinen, poluilla vääril,
          probleemantuntua kertyilee tuosta
          jospa on hölmöä esil täält juosta.
           
           
          Huomaan kyl valtavan tekemätarpeen
          että sais elojen kolhuja arpeen,
          mitkä ne rutistaa useinkin rintaa
          vanhalle ukolle kasvavat hintaa.
           
           
          Pitäiskö kynät ja paperit heittää
          itsensä unholla täydesti peittää,
          että ois nurkassaan ääneti aivan
          keralla sisällään vellovan vaivan.
           
           
           
 

       20000424   Ei ole helppoa...


          Se on aina kova kokemus
          -kun itsensä pahanteosta löytää
           
           
          Ihmiset, he osaavat suhtautua
          -ja minuunkin, kiistanalaiseen....
           
           
          Pieniähän ne ovat arki-ihmisen sisältöiset
          -kävipä juttuihin, pitkin tai poikin
           
           
          Teot tahtovat negativistua
          -jos joustamattomuus työnantajana
           
           
          Hoitamaton hengentontti
          -eikä lämpimiä lupauksia mistään
           
           
          Kiitos teille, jotka tahdotte ymmärtää
          -siinähän sirottuvat asiat etäälle toisistaan
           
           
          Oikeita ystäviä löytää silloin
          -kun hätä ja häpeä yksityisyyttä nakertavat
           
           
          Nykyaika on malliltaan pitkä ja kapea
          -antamatta pulskemmalle edes puheenvuoroa
           
           
          Ei kukaan arvostelutta jää
          -ja vaikka toimisikin, toiset huomioonottaen
           
           
          Ihmisen itsenäisyys lieneekin sitä
          -ettei tahtoisi toisten ohjaavan omaa purttansa
           
           
          Meillä on tarve purkaa kuormaamme
          -olipa vastaanotto vaikkapa, vikaistaminen
           
           
          Kirjoitteleminen on ensiksi kivaa, ja toiseksi terapiaa
          -ihan miten olemisenjärjestys kulloinkin sallii
           
           
          Joskus ohjaksemme päästyvät liian löysälle
          -ja ettei kukaan raaski muistuttaa tiukkaamisista
           
           
          On todella onni elää läheistensä likimailla
          -ja jos alkaa hiukkaakaan liidellä arkea tarjoillaan pikaisesti tilalle
           
           
          Kun huolet painavat
          -riipaise ajatukset arjesta, kirjoittamalla kevyistä
           
           
          Tunnetta laittaa riimeihin, ja jopa kaikkeen ylösmerkittyyn
          -se on voima, jota ei tarvitse mitenkään patistella
           
           
          Kiitos Asko, antamastasi tilasta
          -et ensin varmaankaan tiennyt, miten tarpeellisia toimesi olivat
           
           
          Olemme monet sellaisia, että ellei meitä innosteta
          -lipastonlaatikkoonhan tuntemuksemme työnnämme
           
           
          Arki on minulle ongelmiatuovaa, sen myönnän
          -mutta päästessäni ajattelemaan värssyisesti, riemukkuus rutistaa
           
           
          Tietämätönkin haluaa puhua, paljastua
          toki niin, että lähdöt matalaltakäsin
           
           
          Te, Asko ja Salli, hienoja henkilöitä
          -sivistyksen rauhallisin aaltoliikkein, älyävästi....
           
           
          Tusinatuotteet, nuo tavaramerkkini
          -älkääpä luulko latujani, tasaliukoisiksi
           
           
          Tekemättä mitään
          -alkaa inhottavia itään
           
           
          Ei mennäkään kaikenlaisiin jonoihin
          -saattaa tarttua potaskaa monoihin
           
           
          Joutavalla mielellä
          -ehtii puida myös päättömyyksiä
           
           
          Sellaista keskitason alapuoleista
          -ettei heti radalta raakata
           
           
          Jos vähätkin asiat ärsyttävät
          -siitä ei pitkämatka, mahdottomuuksiin
           
           
          Pinttymiä ei noin vain paiskella tiepuoliin
          -sillä ne ovat erittäin kerkeitä kehittämään keljuuksia
           
           
          Ei jokaisella pelkkää juhannusta, tai joulua
          -vaan väkinäisyyttäkin, vasenkätisin kiertein
           
           
          Vaarat ja virheet ovat niitä elämän kareja
          -mihin joskus kompastuu, ja jo ihan pelkästä pelosta
           
           
          Ei ole tärkeätä miten sanoo
          -vaan, mitä sanoo
           
           
          Kaikella on hintansa
          -kuten silläkin, että jaksaa tunteistaan tasaantua
           
           
          Tärkeintä että jotakin pohtii
          -ja pelkäämättä ajatus-ansareita
           
           
          Ilman sanoja
          -kivut senkun kasvavat
           
           
          Yrittäminen...
          -sukua selviytymiselle
           
           
          Äkkipikaisuus....
          -sinkoilevia särkeviä sanoja
           
           
          Läheisten apu, se innostavin
          -tulkoon, ja olkoonkin pääasia
           

Pentti Pohjola 20000425 (20000425) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu