20000417 Ehtymiä...


               Korjaamisenvaraa ei pidä unohtaa
               -eiväthän elon askelmerkit aina lankulle satutu
                
                
               Juttelemisenmahdollisuuksia ei kaikilla ole
               -sentähden se sattuessaan onkin, sitä suurinta herkkua
                
                
               Eihän köyhä rikkaaksi jäpistyksillään tule
               -on vaan selkeämpi ilma, pienenpätkän matkaa
                
                
               Ajanvietettähän ajattelukin on
               -ja harraste kuin mikä muukin
                
                
               Miettimällä suuria kysymyksiä
               -tuntee kyllä tarpeettomuutensa
                
                
               Joskus jutut menevät nappiin
               -eikä tarvitse oikein edes yrittääkään?
                
                
               Huomautettakoon minua haittaisuudestani
               -että ovenrakoon jalkani saatuani, en taida osata lopettaa
                
                
               Nehän ovat kieltomerkkejä
               -kun silmät salamoivat, ja sormi pystyssä...
                               
                
               On viihtyisää elää syntymäkodissa
               -vaikkei omistusta kuin pieneksi osaksi
                
                
               Sanon helposti toiselle rumasti
               -vaikka jo samaanaikaan jotenkin myöntäydyn?
                
                
               Unissa hoitaa nykyisinkin karjaa ja hevosia huonosti
               -lieneekö jääneet aikanansa tehtävät retuperälle?
                
                
               Asettelin jo nuorena askeleitani arasti
               -ja tuo muotti tarttui, lähtemättä koskaan...
                
                
               Värssyjäni rakentelen, joskus pikku mietteitä
               -antaen näin ajatuksille, vapaa-päivän
                
                
               Elämän pitäisi olla yhtä käytönhallintaa
               -ja lakkaamatta koskaan uskomasta itseensä
                
                
               Tuonnehan ne hävisivät vuodet, - vuosikymmenet....
               -mutta kivaa, kun saa nähdä näinkauan....
                
                
               Hiljaisuus on kuin pumpulia
               -etenkin yleisen mekastamisen jälkeen
                
                
               Tarvitaan toimivuutta
               -ennenkuin ovet uusiin avautuvat
                
                
               Jos kaiken ajattelemansa suustaan paukuttaa
               -voi  kyllä korjautua etäälle yhteisistä
                
                
               Ei vanha tutkintoja tarvitse
               -hänelle on läheisyys lämmittävintä
                
                
               Pitää etsiä ajatuksilleen uusia polkuja
               -siitäkinhuolimatta, että entiset sammaloituvat
                
                
               Useinkin joudutaan sellaiseen tilaan
               -etteivät näkymät kurkoittumatta kartoille piirtyile
                
                
               Samoja toimia jokaisena viikon päivänä
               -ja silti siruja, uutta mausteenaan?
                
                
               Ihminen on tärkeä tuottavana...
               -senjälkeen kertyy jo vähemmän kokoon
                
                
               Ellemme noudata yleistä normistoa
               -kansiomme saattaakin olla ainakin osittaisesti hukassa
                
                
               Tahtoperäisen haluaisimme säilyttää
               -kuin takuuna aiemmasta oletuskäytännöstä
                
                
               Selittäjä saa kyllä selittää
               -mutta kuulijansa jo heivanneet vapaalle
                
                
               Onnentunnetta tavoitellaan toistenkautta
               -vaikka ensimmäisen osoitteen saattaisi löytää itsestään
                
                
               Humoristeilla on tapana manipuloida
               -ja tehdä kuulijat hyvinkin tarpeellisiksi kohdastansa
                
                
               Tiedolla voi veistellä vaikka millaisia lastuja
               -antamalla myös ajatus-heitteitä haluaville
                
                
               Ainainen uudenetsijä on lujilla
               -eiväthän ne hedelmät aina ylettymisetäisyydellä
                
                
               Yksinkertaiseen pyrkivä huomaa sen
               -ettei sinne edes monimutkaistamalla pääsisi
                
                
               Tehtäviä ne ovat pienimmätkin
               -ja vaikkei voittajia löydykään
                
                
               Kokeminen, tuo tunteisuuden jalostuma
               -ethän viitsi vaikuttaa vähäisyyksiäni karttaen?
                
                
               Säilytetään vähimmätkin asiat
               -eihän tule ainakaan perskeistä puutetta
                
                
               Onnellinen hän
               -ketä muistetaan käydä katsomassa
                
                
               Annetaan tuulien tulla...
               -ja lähdetäänpä vaikka niitten matkaankin
                
                               
               Lepo on paljon nimeään enemmän
               -sehän ravitsee henkeämme
                
                
               Kokemuksia yritämme säilöä
               -vaikka paljon huolimattomuudesta hukkautuu
                
                
               Mielelle pitää järjestää töitä
               -ja ettei se rupea vaateilemaan löhöä
                
                
               Eihän sitä karvahattukaudella kasvanut paljoa tiedä
               -senverran silti, että osaa pitää suunsa soukemmalla
                
                
               Itselle voi kiukutella vaikka kuinka
               -kunhan pitää huolen, ettei ketään  kuulemassa
                
                
               Tapoihimme loksahtelemme milloin mitenkin
               -pysykööt silti utopiat etäisinään
                
                
               Itsehuoltoa jo sekin
               -kun lähdetään, minilenkille
                
                
               Kotilahti on juuri pääsemässä jääkuorestaan
               -sulanreunan siirtyessä ikkunasta nähtäväksi
                
                
               Muututaan mukavammiksi
               -ymmärtäjät enentyvät
                
                
               Hotua!  hotua!
               -ettei jäykistyttäisi toisten vastuksiksi
                
                
               Sinussa oli särmää...
               -vaikka muun unohtaisin, en sitä
                
                
               Katsellaan nöyrästi tulevia
               -ja kun niitä vielä näkyvillä
                
                
               Hankittuja kipuja
               -nuo, mieltäjäytävät
                
                
               Ilo on jossakin sielunsyvällä
               -piipahdellen vaan harvakseltaan viihdyttämässä
                
                
               Taas ovat kesänlempeät luvassa
               -osaisipa vaan etsiä sopuisuutta itsestään
                
                
               Jaksamalla alkaa aina ja yhäkin alusta
               -unohtanee pimeimmät piiloihinsa
                
                
               Oleminen säätelee itse itsensä
               -antaisimme vaan sen rauhassa tapahtua
                
                
               Huomiseen herätään taas kokemusta rikkaampina
               -muistettaisiinpa se, kun oikein mujeltaa
                
                

Asko Korpela 20000418 (20000418) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu