20000408 Taas kuusi uutta 

 Juttu voi alkaa....

          Kuvitteet veivät ne useinkin harhaan
          arka ol kohta mielelle tää
          ihminen unohtaa omansa parhaan
          fanttasioittensa valtaan kun jää,
          haaveitten ympyrä silloin se eessä
          pakkoiset mielteet kun puristaa
          turhemmil silmänsä punottaa veessä
          syöntänsä masennus rutistaa.

          Juttu voi alkaa se riemuisel tunnol
          ilo et kuohuu yl partaitten
          eikä siin estettä aavista kunnol
          toive kun täyttymä hartaitten,
          oispa sen huomannut läheistens kautta
          suunta kun linjassa karien
          eipä ois ehtinyt hajota lautta
          alla ees mielteitten varien.

          Nyt kyllä haavereist pitkästi aikaa
          unho on kerännyt kippeet pois
          siltikin vielä ehk ontosti kaikaa
          eilisen ääril kuin surut ois,
          onhan tuo jarruja rempseille tuonut
          samalla hyvilkin hellinyt
          harrastepuolelle vilskettä suonut
          paikkaansa ihmisen tellinyt.
 
 
 

 Muistellaan juttuja....


          Haittansa jokainen tieltänsä löytää
          sehän se selvää jo alusta
          kuitenkin reiluu, et rohkeesti töytää
          paremman huomisen halusta,
          virheitä kertyy noit liepeisiin väkist
          ikää ei huppu oo peitteenä
          mukavaa nostella toiveita säkist
          ymmärryssävyiset keitteenä.

          Muistetaan juttuja vuosien takaa
          persoonii oli siel suuria
          noilla ol ohjeita meikäisil jakaa
          alentaan tietojen muuria,
          Akseli, Matti, ja useita toisii
          heittivät huulta he innoissaan
          jotka jo nurmien alla nuo koisii
          tunsivat vastuuta rinnoissaan.

          Aiempain polvien hyötyätuovat
          olivat oikeita säikeitä
          jälkeenkinpäisesti varmuutta suovat
          eikä ees keinoina räikeitä,
          nykyisyys vanhemmalt sietoa vaatii
          tosin se aina ei onnistu
          ymmärtämättä on tänäistä raatii
          jalka ei lankulta ponnistu.
 
 
 

 Ihmekös sitten tää....


          Vanhana elämä hitaaksi muuttuu
          turha ees tuosta ois väitellä
          useinkin itsehens väkiste suuttuu
          osaamat juttuja päitellä,
          ennen ei surkeiltu vuosien kulkuu
          iloista rapsittiin maut ne pois
          väistettiin kepeesti kaikkea sulkuu
          niinkuin ei niitä ollutkaan ois.

          Ihmekös sitten tää haikea mieli
          josta on mehut jo puisteltu
          silti viel lörppyää, tolkuttaa kieli
          parhaat vaik etäälle suistettu,
          onneksi vielä voi kinttua heittää
          jäykkien jäsenten myötä juu
          muistinkin huonuutta yrittäin peittää
          kunhan ei harhoi lado suu.

          Elämän illassa mukavaa riittää
          kunhan on vaatimat vähissä
          saaduista päivistä nöyrästi kiittää
          himppuisest tuostakin lähistä,
          turha on rimpuilla tutkainta vastaan
          sisäiset saisi vain sekaisin
          olo se heijailee kulkijalastaan
          riimejä viihdyksi tekaisin.
 
 
 

 Eletyt päivät on....


          Maita ja metsiä mielisi kulkee
          vaikka nuo voimat ne vähissä
          entisten kartathan sieluunsa sulkee
          kuin oisi tänäänkin nähissä,
          polut ja pensaat, sun kivet ja kannot
          niillähän nuorena hyppelin
          yleensä luonnon sen puolehenkannot
          tuntoi siit rintahan nyppelin.

          Eletyt päivät on lahjaksi saadut
          tuota ma tankkailen aivoihin
          olipa sekundaa vaikkapa laadut
          lääkettä ykstoikon vaivoihin,
          kaverinpuute se pitänee kestää
          nurkkia kotinsa rakastaa
          urputusolonsa tykkänään estää
          muittenkin moitteita pakastaa.

          Yksinkin pärjää, jos nöyryyden muistaa
          hiljaakin hiihtäen ehditään
          aatos kun pikkasest yhäkin luistaa
          ontelonreunoja lehditään,
          jotakin pakko sit tosiaan puuhail
          ehyymmän mielen et pitää voi
          saa siinä seassa rennosti luuhail
          kohtalonvalssi kun taustoil soi.
 
 
 

 Omuutta uusihin....


          Ankea mieli ois suruista kantaa
          ellei tuo virkeä vilahtais
          mutta kun huumori itsestään antaa
          ihme, jot kello ei kilahtais,
          päällisin puolin voi nurjalta näyttää
          vuosien määrä kun niskassa
          siltikin valoisa raameja täyttää
          eteenpäin ollaan tääl viskassa.

          Omuutta uusihin pitäilee pökkii
          saadakseen etujaan esille
          turhahan perskeissä aikaansa kökkii
          huitaistaan ruuhi vaan vesille,
          siellä nuo vuottavat salmet ja saaret
          kaislaiset rantamat rauhaiset
          pilvien harsot ja taivahan kaaret
          tuulosen tyttöset lauhaiset.

          Kaikkea tätä voi edukseen saada
          pienellä viiveellä tottakai
          eikä ne unelmat kaikkea kaada
          todellispohjaakin tuolta sai,
          liikutaan luonnossa silmämme auki
          onhan taas talvikin tulossa
          nytpä se polskahti jossakin hauki
          elämme maailman sulossa.
 
 
 

 Nämä on arvoja....


          Vieraalta tuntuisi elämä muual
          syntymäpaikas kun olla voi
          täällä on luontevaa levolla, ruual
          hämyjen hiljainen sointu soi,
          pihalla jokainen kohta on tuttu
          keinussa kiikkuen rauhaisaa
          lahdenkin maisema silmiä kuttu
          värjyen suloa lauhaisaa.

          Nämä on arvoja ylitse muiden
          sitä äl käy edes kiistämään
          lehtevä havina kotoisten puiden
          katsehen saakin sen viistämään,
          iloja, suruja, aistittuin täällä
          lapsesta vanhuksen varjoihin
          ei ole metkempaa pallomme päällä
          uuvutaan suloisten tarjoihin.

          Kullakin keinonsa itsensä löytää
          uutehen aamuun kun herätään
          tokihan entisenmallisiin töytää
          haltuun kun tuntoja kerätään,
          elämänlaatua muuttaa ei taitais
          sehän on tiukasti urissa
          ylemmäsyritys keinoja aitais
          pidetään menomme kurissa.
 

Asko Korpela 20000409 (20000409) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu