Viisi vilistystä 

20000325
 

      Vaik päivä se pykyttää...


          Ei useinkaan itseään arvostaa voi
          jos katumussuuntaiset rinnassa soi,
          miks olenkaan tällainen vähäinen mies
          jok nurjan vaan puoleisist hommista ties.
           
          Vaik päivä se pykyttää jokaista niin
          on ottoisenpuoli se useinkin kiin,
          kuin pupunen pensaaseen nuppinsa vie
          ehk kulkuripoijalla samainen tie.
           
          On ystävii ympäril kaikilla meil
          jotk pyyhältää elämän ryhmyisil teil,
          ken älyää, taito on ehdoton tuo
          hän kehityskaarelleen nousua luo.
           
          Ei ponnistekyky se nukkua saa
          on ankea kohta tuo, looterimaa,
          jos oikeista ehdoista sopia voi
          niin ilojen sävelmät sielussa soi.
           
          Käs kädessä huomen ei vanhaksi käy
          ei harmien karppeitkaan polulla näy,
          ois ihmeessä useimpain menestys tää
          et harmaantuis iloissa aikanaan pää.
           
          Mut kolhutkin pönkinä elämän on
          äl säkään siel vähääkään tuost levoton,
          kaik alkavat, kestävät, loppuvat myös
          ja tapainsa avaimet helskyilee vyös.
           
           
 

      Sydänhän jutuissa....


          Vanhakin ihminen jotakin kässää
          ollessa ikänsä kulussa
          tietysti matka se leimallaan rässää
          ajoittain oltaes sulussa,
          kukaan ei tippaakaan perua saata
          elämänohjeeksi kelpaa tuo
          riittämispuolensa iloiseks taata
          sehän laineita oloihin luo.
           
          Sydänhän jutuissa hyvinkin tärkee
          kaverisuhteet nuo helmiä
          orpous sielussa parhaimman särkee
          ellei saa vapaasti telmiä.
          kuunnellaan juttuja auvoisin mielin
          opiksi ottaen parhaat nuo
          hallintahaarukois värjyvin kielin
          elämänkokeman haltuun suo.
           
          Jokaisen päässähän sijaitsee aivot
          miettelymöhkäle, tuumaisin
          nehän ne syvimmät olemain kaivot
          risteysasema kuumaisin,
          ollapa oikeus puljata siellä
          keräten tulosta kasoihin
          aina ois haastavan suuntaisel miellä
          pääsis jo rimainsa tasoihin.
           
           
 

      Leikkiä tekisi...


          Leikkiä tekisi yhäkin mieli
          ellei ois vanhoissa housuissa,
          jopahan unhoittuis ärseä pieli
          puljaisi penskana nousuissa.
          Haperonsorttia monetkin pelkää
          ettei ois tyhmien sakissa,
          itsensä jäykäksi tällöisest telkää
          naulaisen oloista pakissa.
           
          Hyytävää hymyä jos sitä suosii
          korottuu korkeitten kasteihin,
          näinpä voi mennäkin useita vuosii
          silmät kun tuijottaa rasteihin.
          Joskus sit muistelee, mitä ol ennen
          riemu kun rintaa se ryskytti,
          matalalentoa tullen ja mennen
          pumppu kun etsimää jyskytti.
           
          Joillakin henkselit yhäkin paukkuu
          kireitten kiiltoa silmissä,
          silloinpa sietäis jo otella paukkuu
          hieman kun vanhassa filmissä.
          Rentousrattaille kyytihin tuonne
          nouseppa veikkonen varhaiten,
          miljoonamieheksi ei kyllä suonne
          taakat vaan karistaa parhaiten.
           
           
 

      Kun saunas on käyty


          Kun saunas on käyty
          niin loikoilla passaa
          on simpsisen kivaa
          et mukaval rassaa,
          sit kokea saa vain
          Suomessa tälleen
          ois outoa vieraista
          äkisti välleen.
           
          On lauteil kuin taivas
          se hyväilee miestä
          vaik tiedä ei oikeesti
          tuollaisen tiestä,
          mut rintaa kun kuuntelee
          arvailee varmaan
          se lääkettä, loiketta
          niskahan harmaan.
           
          Tää lauantai ilta on
          tuntojen juhlaa
          sit mieluusti täysillä
          kepeesti tuhlaa,
          näin unhottuu arkiset
          kertyneet huolet
          ja paljaana erottuu
          sulommat puolet.
           
           
 

      Tummaa ja vaaleaa...


          Ystävii aran on vaikeeta löytää
          elämän särmäisiin äkisti töytää,
          halu ei määritä tulosta silloin
          orpona olleesta, kyse jos milloin.
           
          Sivusta helppo ois neuvoja jakaa
          kellä tuo taustansa teräksen vakaa,
          nurjeita saanut ei paljoa kestä
          alaista mäkeekään, kohdallaan estä.
           
          Tummaa ja vaalea mieltä on tiellä
          sitä ei heikoinkaan paikassaan kiellä,
          joskus voi erittäin kivalta tuntuu
          unho kun etehen levittää huntuu.
           
          Elo on rikasta ryöppyikin vailla
          korvessa ollenkin, syrjäisil mailla,
          jos noista naruista tarpeeksi lypsää
          seurausmäärite löytänee kypsää.
           
          Kukin tääl tallustaa laatunsa mukaan
          eikä sit entraile oikeestaan kukaan,
          mielessä jos vain on hivenkin rautaa
          ompahan kaivamat toiveilleen hautaa.
           
          Vuosien määrän vaik harteillaan aistii
          kivojen tuntojen nipuista maistii,
          näinpä noit kertyneit vähemmän pelkää
          ulkoiset ootokset taaksensa telkää.
           
           

Asko Korpela 20000327 (20000327) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu