20000325
Vaik
päivä se pykyttää...
Ei useinkaan
itseään arvostaa voi
jos katumussuuntaiset
rinnassa soi,
miks olenkaan
tällainen vähäinen mies
jok nurjan vaan
puoleisist hommista ties.
Vaik päivä
se pykyttää jokaista niin
on ottoisenpuoli
se useinkin kiin,
kuin pupunen
pensaaseen nuppinsa vie
ehk kulkuripoijalla
samainen tie.
On ystävii
ympäril kaikilla meil
jotk pyyhältää
elämän ryhmyisil teil,
ken älyää,
taito on ehdoton tuo
hän kehityskaarelleen
nousua luo.
Ei ponnistekyky
se nukkua saa
on ankea kohta
tuo, looterimaa,
jos oikeista
ehdoista sopia voi
niin ilojen
sävelmät sielussa soi.
Käs kädessä
huomen ei vanhaksi käy
ei harmien karppeitkaan
polulla näy,
ois ihmeessä
useimpain menestys tää
et harmaantuis
iloissa aikanaan pää.
Mut kolhutkin
pönkinä elämän on
äl säkään
siel vähääkään tuost levoton,
kaik alkavat,
kestävät, loppuvat myös
ja tapainsa
avaimet helskyilee vyös.
Sydänhän
jutuissa....
Vanhakin
ihminen jotakin kässää
ollessa ikänsä
kulussa
tietysti matka
se leimallaan rässää
ajoittain oltaes
sulussa,
kukaan ei tippaakaan
perua saata
elämänohjeeksi
kelpaa tuo
riittämispuolensa
iloiseks taata
sehän laineita
oloihin luo.
Sydänhän
jutuissa hyvinkin tärkee
kaverisuhteet
nuo helmiä
orpous sielussa
parhaimman särkee
ellei saa vapaasti
telmiä.
kuunnellaan
juttuja auvoisin mielin
opiksi ottaen
parhaat nuo
hallintahaarukois
värjyvin kielin
elämänkokeman
haltuun suo.
Jokaisen päässähän
sijaitsee aivot
miettelymöhkäle,
tuumaisin
nehän ne
syvimmät olemain kaivot
risteysasema
kuumaisin,
ollapa oikeus
puljata siellä
keräten
tulosta kasoihin
aina ois haastavan
suuntaisel miellä
pääsis
jo rimainsa tasoihin.
Leikkiä
tekisi...
Leikkiä
tekisi yhäkin mieli
ellei ois vanhoissa
housuissa,
jopahan unhoittuis
ärseä pieli
puljaisi penskana
nousuissa.
Haperonsorttia
monetkin pelkää
ettei ois tyhmien
sakissa,
itsensä
jäykäksi tällöisest telkää
naulaisen oloista
pakissa.
Hyytävää
hymyä jos sitä suosii
korottuu korkeitten
kasteihin,
näinpä
voi mennäkin useita vuosii
silmät
kun tuijottaa rasteihin.
Joskus sit muistelee,
mitä ol ennen
riemu kun rintaa
se ryskytti,
matalalentoa
tullen ja mennen
pumppu kun etsimää
jyskytti.
Joillakin henkselit
yhäkin paukkuu
kireitten kiiltoa
silmissä,
silloinpa sietäis
jo otella paukkuu
hieman kun vanhassa
filmissä.
Rentousrattaille
kyytihin tuonne
nouseppa veikkonen
varhaiten,
miljoonamieheksi
ei kyllä suonne
taakat vaan
karistaa parhaiten.
Kun
saunas on käyty
Kun saunas
on käyty
niin loikoilla
passaa
on simpsisen
kivaa
et mukaval rassaa,
sit kokea saa
vain
Suomessa tälleen
ois outoa vieraista
äkisti
välleen.
On lauteil kuin
taivas
se hyväilee
miestä
vaik tiedä
ei oikeesti
tuollaisen tiestä,
mut rintaa kun
kuuntelee
arvailee varmaan
se lääkettä,
loiketta
niskahan harmaan.
Tää
lauantai ilta on
tuntojen juhlaa
sit mieluusti
täysillä
kepeesti tuhlaa,
näin unhottuu
arkiset
kertyneet huolet
ja paljaana
erottuu
sulommat puolet.
Tummaa
ja vaaleaa...
Ystävii
aran on vaikeeta löytää
elämän
särmäisiin äkisti töytää,
halu ei määritä
tulosta silloin
orpona olleesta,
kyse jos milloin.
Sivusta helppo
ois neuvoja jakaa
kellä tuo
taustansa teräksen vakaa,
nurjeita saanut
ei paljoa kestä
alaista mäkeekään,
kohdallaan estä.
Tummaa ja vaalea
mieltä on tiellä
sitä ei
heikoinkaan paikassaan kiellä,
joskus voi erittäin
kivalta tuntuu
unho kun etehen
levittää huntuu.
Elo on rikasta
ryöppyikin vailla
korvessa ollenkin,
syrjäisil mailla,
jos noista naruista
tarpeeksi lypsää
seurausmäärite
löytänee kypsää.
Kukin tääl
tallustaa laatunsa mukaan
eikä sit
entraile oikeestaan kukaan,
mielessä
jos vain on hivenkin rautaa
ompahan kaivamat
toiveilleen hautaa.
Vuosien määrän
vaik harteillaan aistii
kivojen tuntojen
nipuista maistii,
näinpä
noit kertyneit vähemmän pelkää
ulkoiset ootokset
taaksensa telkää.
|