20000313 Solput sinne... 

Totiseks vetää...

               Suomea ohjailee nykyisin nainen
               työväen eliitist, aktiivinlainen,
               miehen ei auttanut muuta kuin väistyy
               himppuinen tappio nurjasti päistyy.
                
               Pressan ei elämä helpointa varmaan
               syntymämaamme tään ruorissa armaan,
               vänkäripaikoilt kun ohjeita seilaa
               taitoinen tavallaan niitäkin peilaa.
                
               Raha ei kilise jokaisel tasaan
               harvemmil röykkiöiks ryntäävät kasaan,
               pomoil mit optiot tukea antaat
               silloin ei tyhjiä raavikaan vantaat.
                
               Hommia sietäisi kansalle löytää
               etteivät nurjaisiin pelkästi töytää,
               mieli jos huurteessa kylmät ja suvet
               alkaa siin pakottaa varmasti kuvet.
                
               Totiseks vetää tääl monenkin suuta
               kun ei saa taivaaltaan tähtiä kuuta,
               posa on litta ja nälkäkin haittaa
               unethan tällailla himpuiksi taittaa.
                
               Keppi ja porkkana olkoot ne voimas
               tulevanuskoa mielissä soimas,
               hallintain syrjissä riippua sietää
               omakin kohtansa tuhdolla tietää.

Rohkeus on puoliruokaa...

               Elämä on havaintoja, niitä pitää tutkii
               useinhan se arvauttaa, josko liikaa mutkii,
               kun ei ehdi kiireenkeskel järkevyyt ain löytää
               silloinhan sit pakkoisesti hankaluuksiin töytää.
                
               Nuorena ei laatui muista, on niin kivaa olla
               antaa mennä vapahasti, löytyy kait se holla,
               toki silloin äly pelaa, veri suonis kiertää
               ihan vaan noit heikoimpia jollaintaval hiertää.
                
               Ehkpä koulukiusattuja, heitäkin on joukos
               suurinosa siltikin se armottomas poukos,
               ajas uusii haasteit riittää, hengenkasvun myötä
               yhäkin tuo etuisimpaa, innoin tehdä työtä.
                
               Aikuisella ohjakset ne tiukast omis näpeis
               eikä mitkään hyötyytuovat enää piile säpeis,
               hengenrunko melkein valmis, nauttiakseen eloist
               ihan varmaan tärkehintä, kaukan pysyin peloist.
                
               Rohkeus on puoliruokaa, eik se ole sääntö
               vaikka miten kiemurainen ulkopuolta vääntö,
               nyt on vuoro minun hoitaa tehtäviä tarkast
               samalla kun muistaa pitää kiinni saadust markast.
                
               Ohjesääntöi noudatellen, elinpäiväin vesil
               painotuksii kultaisia pitämällä esil,
               iloa ja rauhaisuutta laittamalla purkkiin
               sittenhän jo harmaahapsen olotilaan kurkkii.
                

Asko Korpela 20000314 (20000314) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu