Totiseks vetää...
Suomea ohjailee nykyisin nainen
työväen eliitist, aktiivinlainen,
miehen ei auttanut muuta kuin väistyy
himppuinen tappio nurjasti päistyy.
Pressan ei elämä helpointa varmaan
syntymämaamme tään ruorissa armaan,
vänkäripaikoilt kun ohjeita seilaa
taitoinen tavallaan niitäkin peilaa.
Raha ei kilise jokaisel tasaan
harvemmil röykkiöiks ryntäävät kasaan,
pomoil mit optiot tukea antaat
silloin ei tyhjiä raavikaan vantaat.
Hommia sietäisi kansalle löytää
etteivät nurjaisiin pelkästi töytää,
mieli jos huurteessa kylmät ja suvet
alkaa siin pakottaa varmasti kuvet.
Totiseks vetää tääl monenkin suuta
kun ei saa taivaaltaan tähtiä kuuta,
posa on litta ja nälkäkin haittaa
unethan tällailla himpuiksi taittaa.
Keppi ja porkkana olkoot ne voimas
tulevanuskoa mielissä soimas,
hallintain syrjissä riippua sietää
omakin kohtansa tuhdolla tietää.
Rohkeus on puoliruokaa...
Elämä on havaintoja, niitä pitää tutkii
useinhan se arvauttaa, josko liikaa mutkii,
kun ei ehdi kiireenkeskel järkevyyt ain löytää
silloinhan sit pakkoisesti hankaluuksiin töytää.
Nuorena ei laatui muista, on niin kivaa olla
antaa mennä vapahasti, löytyy kait se holla,
toki silloin äly pelaa, veri suonis kiertää
ihan vaan noit heikoimpia jollaintaval hiertää.
Ehkpä koulukiusattuja, heitäkin on joukos
suurinosa siltikin se armottomas poukos,
ajas uusii haasteit riittää, hengenkasvun myötä
yhäkin tuo etuisimpaa, innoin tehdä työtä.
Aikuisella ohjakset ne tiukast omis näpeis
eikä mitkään hyötyytuovat enää piile säpeis,
hengenrunko melkein valmis, nauttiakseen eloist
ihan varmaan tärkehintä, kaukan pysyin peloist.
Rohkeus on puoliruokaa, eik se ole sääntö
vaikka miten kiemurainen ulkopuolta vääntö,
nyt on vuoro minun hoitaa tehtäviä tarkast
samalla kun muistaa pitää kiinni saadust markast.
Ohjesääntöi noudatellen, elinpäiväin vesil
painotuksii kultaisia pitämällä esil,
iloa ja rauhaisuutta laittamalla purkkiin
sittenhän jo harmaahapsen olotilaan kurkkii.
|