20000311 Joitakin joutavia... 

          Mikä on se voima
          -joka saa ihmisen yrittämään
          kerran toisensa jälkeen,
          sisältänee lupauksia paremmasta
          -itseisyyden suuremmasta tuntemuksesta
          ja kiitollisuudesta, että näin saa tehdä.
           
                    -:-
           
          Kaikkea emme saa...
          -emme edes tarvitse
          on niin paljon hyvää
          -iloisia ihmisiä ympärillä
          apuja, joita ei osanne edes tarpeeksi arvostaa.
           
                    -:-
           
          Hyvyyksistä lähtevät oikeat asenteet
          -kuka mitenkin sitten niitä käyttääkään
          parhaimmillaan, yhteisiksi lämpöisiksi
          -edistämään kasvua huomisissa
          lupauksina sellaisista, joita ei vielä edes tunneta.
           
                    -:-
           
          Kesä on lämpöä, kukkaloistoa....
          -heinäntuoksua, - autereen sinistä....
          mieli hieman koholla nautittavuuksista
          -istumista illalla rantakivillä
          ja ajatusten lipuessa, sinnetänne....
           
                    -:-
           
          Tunnelmat keräytyvät muistiin
          -se ja tuo, - miten ne sävähdyttivätkään
          ovat aina otettavissa esille,
          -luomassa olemisille perustoja
          ja vaikuttaen varauksetta tulevaisuuteen.
           
                     -:-
           
          Näkemällä monenlaista
          -ymmärtää yksityiskohtia
          erittelee oikeammin
          -kuunnellen selityksiä tietäviltä
          rakentamalla näistä pylväiköitä kestäviksi.
           
                    -:-
           
          Usein olemme liikaa tunneleissamme
          -siellä, jossa helpointa hengittää
          varuillaan, tuleeko toisia reviirille?
          kuulostellen erilaisuuden mahdollisuuksia
          ja häviten, parhauksien puuttumisista.
           
                     -:-
           
          Aika ei pysähdy kohdallamme
          -vaan jatkaa, kuten aina tehnyt
          ellemme etsi paikkaamme ymmärtäen
          -kipinät väistyvät kaukaa
          eikä hengenköyhtymiselle löydy loppua.
           
                     -:-
           
          Vähäisinkin ihminen välittää jostakin
          -sellaisista tärkeistä, joista ei uskoisi
          ei kyllä aina haluta edes moisista tietää
          -on niin paljon omia kiireitä
          ja tärkeyttä ehtiä toisia ennen.
           
                     -:-
           
          Ystävät ymmärtävät toisiansa
          -ja kaikenlaisissa yhteyksissä
          -myrsky kuin poutasäälläkin
          aina tukeaan tarjoten
          -hymyjen ymmärtävin säestyksin.
           
                     -:-
           
          Uutisia!  - Uutisia!
          -sodista, kielteisistä vaikka mistä....
          olisihan iloakin, ja ilman aseita
          -puuttumalla hyvillä, hyviin....
          tarkoittaen totta joka eleellään.
           
                    -:-
           
          Kulttuuripelkoisiahan meitä riittää
          -ei sinfonioita, ei eliitille tarkoitettuja ensinkään
          antakaa rillumareita, - sitä entistä hyvää
          -joka lepuutti mieltä, - hanurinsoittoa...
          seljälkeen vaikka jotakin vaikeampaakin.
           

Asko Korpela 20000312 (20000312) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu