20000311 Ilo on niin.... 

          Ilo on niin monitahoo, ettei sillä vertaa
          aina yhtä mieluisasti keventävää kertaa,
          se kun saa meist yliotteen, totisuudet hukkuu
          tuolloinhan se ilonkäki ihmiselle kukkuu.
           
          Vatsa hytkyy nauraessa, silmät nekin veessä
          tuntuu että hengensalpuu kaverina reessä,
          jälkimaku sekin kestää päiväkausii aivan
          remuavuus lääkinnäisnä korvaelee vaivan.
           
          Oikein kohdal kun se sattuu, toimimast ei lakkaa
          aina mieleen tullessansa läkähdyksel pakkaa,
          ylimainen siispä roppi, jokainen kait muistaa
          tuota sorttii hihastansa hihityksin puistaa.
           
          Monii sävyi huumorista eritellen löytää
          ihan vallan tutkittuihin kirjoissakin töytää,
          arkiäijä kuten minä, nollan naurust saapi
          onneks edes nuorempana jotain kasaan kaapi.
           
          Hulluttelun haluu kyllä, ei se ole kuollut
          muttei siitä palikasta liikoi lastui vuollut,
          itseänsä pitää syyttää, ulkopuolla olost
          kun ei sitä vähintänsä, erois kotikolost.
           
          Kaneetiksi loppusäkees, - Anna ilon tulla!
          lahjaks saadut evääthän on käytössäsi sulla,
          silmistä voi reilust pyyhkii riemun kyyneleitä
          olet yksi onnellisist, edunsaajii heitä.
           

Asko Korpela 20000312 (20000312) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu