20000308 Joskus ei
tapaa....
Mikä on ollessa reilusti maalla
raitista ilmaakin vapaasti jaalla,
ei tartte varttua liikennesuljuis
kyseisenlaisissa muissakaan nuljuis.
Joskus ei tapaa sit ainutkaan vierast
rämpseesti vois kyllä napakast pierast,
kaiku ois ainoa huomionkohde
tuskinpa sellaises vähääkään hohde.
Nousee kyl piipuista aamuisin sauhu
ellei nyt suveksi täydeksi lauhu,
joku myös autokin päivässä kulkee
enemmilt toiminta siltikin sulkee.
Talvella ollaan kuin kontiot pesäs
eri taas juttu jos humputteet kesäs,
nyt on viel lunta maisemain päällä
liukastkin riittää kolitul jäällä.
Myymäläauto tuo evääseen jatkoi
viikko taas väliä pelkkiä katkoi,
passaustarvetta ainaista riittää
tuostakin vähästä pitänee kiittää.
Henkinen aurinko useinkin puuttuu
ärhellysmieliseks ihminen muuttuu,
jollei hän muista tuot kultaista sääntöö
elämän pitääkin olla sen vääntöö.
20000308 Vanhana on
vastuksina...
Vanhana on vastuksina monessakin mieles
etenkin kun oksaisuutta terävässä kieles,
omaa riesaa ei voi välttää, se on selvä juttu
näinpä sitten likautuukin henkisyytein nuttu.
Kehää tälleen mieli kiertää, päiväst aina toiseen
joku ei ehk vaivautuisi hituistakaan moiseen,
silkkihanskoil ei mua pielty, se on aivan varmaa
näinpä päivä aurinkoinkin osittaisest harmaa.
Luulemisen synti mulla, väitetty on tälleen
jonka takii polvillani olen äkist välleen,
en kyl pahaa tarkoittele, orpous vaan rassaa
näinpä nokkapokkapelis vastuullistaan hassaa.
Yksin kun on päivät illat, siihen tilaan väsyy
melkein jopa alkuehtoost, kuni märkää räsyy,
selitä nyt moista kelle, eiväthän he usko
tällätavoin pilattuna, rauha, iltarusko.
Silti vielä toivoani naahaan yhä peräs
tok ei näinkään vähänvähää mieli ole teräs,
kuvittelun voimal mennään ojankallaan puolta
-oottaisi, ei tipantippaa tuottais toisil huolta.
Tietty aika tallustella annettu on meille
hellin käsin ohjaeltu sietoisien teille,
kiitoksia jokasuunnal yritän täs heittää
anteeksi kun sillointällöin veteni nuo keittää.
20000309 Liikkuminen
samatenkin....
Meit on tässä kaksi veljee jakamassa tilaa
varmaankaan ei sukulaisuus tunnelmata pilaa,
toinen yleens omas huonees, toinen tekee samoin
kumpikin siis harrastelee, teknillisin kamoin.
Radiot ja teeveepuoli, tietokoneet myöskin
kännyköitä kulkin oma, vempeleit siin yöskin,
lautaset on talonpäädys, kanavoit et kertyy
tutkistelles, mielensyrjä pakollisest vertyy.
Liikkumisen laatu eroo jyrkähkönkin lailla
häl on auto oottamassa, meikä tuota vailla,
toki veli metsästäkin polttopuita korjaa
mua kodin sisätilois vähäisyytein orjaa.
On se ehkpä luonnepuoli erilainen tutkiis
ainkin silloin selviäisi miten mennään mutkiis,
yhdeksät kun vuodet eroo, ukko olen jäärä
tietystikin kontrollini, homeinen ja väärä.
Kamu pitää suunsa kiinni, jos hän viipyy pitkään
utelut noist laittomia, ei käy keinot mitkään,
-hoida pappa asiasi, ne ei mua kiinnä
-yleens sulla vänkäystä, tulos ettei siinnä.
Kylil riittää rupatusta, tuntimääräin myötä
mulla mykkä hiljaaolo tekee ontontyötä,
puhenäläst vieraskin saa aimo-osan niskaan
koska hirveet ripullukset suuntahansa viskaan.
| 