20000307 Toista voipi.... 

          Elämäs on pompotusta, monenlaista muuta
          senpätähden eipä ihme, niuristuttaa suuta,
          mikämilloin vaivantuntu kopparoitsee usein
          tuolloinhan on sekin kohta, puuha pelkäst kusein.
           
          Rumaa sanaa ei sais sanoo, vaik se oisi hollil
          niinkin niukal elontase, pyörehil et nollil,
          kuka sit nyt sivust huomais, että mieli maassa
          jokalajin yhteydet salpaisesti haassa.
           
          Sieluu voipi rutistella ulkopuolen avuin
          moista ei sais julkituoda edes pienin savuin,
          kaikki pitäis tyynnä niellä, niinkuin toki ennen
          viheltäen suipoo suuta, liepeetleväl mennen.
           
          Toista voipi neulal pistää tuntematta kipuu
          mut jos homma käännettynä, johan suruun lipuu,
          yksilöitä ollaan täällä hakemassa hyvää
          vaan ei toki jokaisella tähtäinhahlos jyvää.
           
          Hallinnoitu olonkirjo kunniaa se niittää
          tiedä mitkä ansiot sen parahampiin liittää,
          viinamäen miehetkin ne enimmäkseen uhoo
          silti heidän maksoissansa liemi tekee tuhoo.
           
          Jaksamista opetellen suru iloks muuttuu
          tällämallil askellellen, hakauksiin puuttuu,
          paras lääke öinen uni, siitä ei saa laistaa
          uusi huomen sirkein silmin, menevälle maistaa.
           
           

Asko Korpela 20000307 (20000307) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu