20000305 Yksin jos kulkee... 

Yksin jos kulkee...


          Ilo se on ihmisen matkalla tärkee
          -elämäntiellä kun paiskattu
          kuka nyt tietoisest syöntänsä särkee
          harvemmin naureksii raiskattu,
          vaikka ois päivissä ongelmakohtii
          -niistäkin selvitään taidolla
          ensteinen ele ois uskaltaa tohtii
          kompuranlaadut et vaidolla.
           
          Yksin jos kulkee ei aurinko paista
          -senhän nyt jokainen tietää saa
          tuossa ei yrityshalukaan maista
          orpo ei omastaan tippaa jaa,
          huolien verkot on katalii karei
          -arvaisi ennenkuin merrassa
          harkitun tarkasti ottaen varei
          pokaali jokaises kerrassa.
           
          Meret ne pauhaa ja syvyyttä piisaa
          aateltais eeltä jo rauhassa
          honteluus ongelmiin matkalla viisaa
          ruumenenjauhoi vaan kauhassa,
          jokainen päivä on iloksi tuotu
          rakennusaineeksi annettu
          ihmisen lohduksi, lahjaksi suotu
          eteemme valmiiksi kannettu.
           
 

       Tarvitsee vaan...


          Hyvää kohti vaikka kulkee
          -usein portin eessään sulkee
          kateisena katsoo muita
          iloisia hymysuita,
          palkinnot on kaikil jaos
          -jos ei niitä tieten paos
          tarvitsee vaan vislausta
          kevyyn olon tislausta.
           
          Kavereitta ei kyl suju
          -piirusteitten mukaan uju
          rohkeest pyytämällä apuu
          johan nihakammast hapuu,
          neuvojakin pitää pyytää
          -himpunkaan jos mieltä hyytää
          ei sais oottaa yksin nurkas
          rohkeast vaan puolelt kurkas.
           
          Ain ei auta mikään tieto
          -silloin riittäväksi sieto
          ettei kupru nurin viskaa
          itseins lujemmalle kiskaa,
          luonnollisii polunmutkat
          -seuraamuksinensa kutkat
          totuutta kun lataa pyssyyn
          hoituu homma, myötäsyssyyn.
           
                    -:-
           
 

      Höpinöitä.


          Mahdotonta ei sekään
          -että valo sitoisi varjoa
          antaen pohjaa ponnistella eteenpäin
          -kiteyttäen kaiken kertyneen yhdeksi
          ja luoden näköaloja murheisien ohitse.
           
                    -:-
           
          Tavallista vähää, - kiitos!
          -ei toki sinä ainoanaan....
          unohdetaan pintapuolisuus
          ja muistaen että mieli liikkuu
          -kaavaumat kyllä kainalossaan.
           
                    -:-
           
          Etäisyys kiehtoo arvaamattomuudellaan
          -jospa tarjolla ilojen avaimia?
          -yhteisyydenlukkoihin sopivina,
          myötämielen kiinteytynein keinoin
          ja spektrin heijastuksin, toivojen pinnoilla.
           
                    -:-
           
          Luodut odottavat....
          -poistumatta hetkeksikään,
          varoen vaikeittentuloa
          -sitä, erottelevaa kättä
          -pistävänomaisia silmiä.
           
                    -:-
           
          Eikö saisikaan muuttaa mieltään?
          -vaikka vääriin värjäytynyt....
          askelettomiinhan emme haluaisi
          -ja keinottomuuskin kuritusta
          onnettomuuden tulisi nimeltäkin unohtua.
           

Asko Korpela 20000308 (20000308) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu