Riimejä-riimejä!!! 

          Kynää kun kyyditän paperin pinnal
          ei niitä runoiksi mainita voi
          se on vaan kevennys arkisel rinnal
          loppusointui mik mieleen toi,
          riimejä luonteeltaa, sanoisin näistä
          pelkästi arjessa sorvaillut
          mielekkyys pilkistää rivien päistä
          -huomaa, en toimitta lorvaillut.
           
          Nykyisist runoista puuttuuhan mitta
          edistys muassaan sellaisen toi
          korkealentoisest heiluvi vitta
          sfäärien taivaalt kun helkyt soi,
          nimikejuttu se ääriä laittaa
          mihinkä karsinaan tuotteet vei
          omani lyhimmän matkan ne taittaa
          ylemmän kaavan lailla siis ei.
           
          Arkinen ihminen tällaista rustaa
          niukilla keinoilla hoituu tää
          kunhan saa paperin pinnalle mustaa
          taas yksi rimpsuilu talteen jää,
          mukavaa harrastaa tällaista aina
          siitäkin tyydytys irtoo tuo
          vaikka ois lähteenä osaksi laina
          ilkistä kuria mielelle suo.
           

Asko Korpela 20000225 (20000225) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu