|
Kynää
kun kyyditän paperin pinnal
ei niitä
runoiksi mainita voi
se on vaan kevennys
arkisel rinnal
loppusointui
mik mieleen toi,
riimejä
luonteeltaa, sanoisin näistä
pelkästi
arjessa sorvaillut
mielekkyys pilkistää
rivien päistä
-huomaa, en
toimitta lorvaillut.
Nykyisist runoista
puuttuuhan mitta
edistys muassaan
sellaisen toi
korkealentoisest
heiluvi vitta
sfäärien
taivaalt kun helkyt soi,
nimikejuttu
se ääriä laittaa
mihinkä
karsinaan tuotteet vei
omani lyhimmän
matkan ne taittaa
ylemmän
kaavan lailla siis ei.
Arkinen ihminen
tällaista rustaa
niukilla keinoilla
hoituu tää
kunhan saa paperin
pinnalle mustaa
taas yksi rimpsuilu
talteen jää,
mukavaa harrastaa
tällaista aina
siitäkin
tyydytys irtoo tuo
vaikka ois lähteenä
osaksi laina
ilkistä
kuria mielelle suo.
|