|
Ihminen väsyy toisten hyväksymättömyyteen -ja sehän nakertaa jo ennestään pieniä ilon ituja. Mutkattomuus on valtti kenelle tahansa -ja mielipidevapaus joka suuntaan. Rosoja löytyy meistä jokaisesta -kunhan ulkopuolinen pistely tehoistuu. Ilo on herkkä tuntemisenlaji -ja pienikin piikki voi jo sammuttaa lampun. Hukassahan ollaan -jos kaiken syyllisyytenä sieluunsa sulloo. Hiljainen ikävähän siitä seuraa -jos väärinkäsitys jonossa ensimmäisenä. Ihmisillä on salaisensa -ja lääkkeenä lohduttomuuksille. Ei naurata olla naurettava -sillä sehän sisältää tyhjyyttä. Pulaan ei joudukaan osaava -sillä hänet on sellaiselta rokotettu. Siellä on aina toisia -kun pihiydestään luopuu. Oppimaton häpeää tilaansa -ja vaikkei aiemmin hituistakaan välittänyt? Kaikkensa antunut -sisältää vieläkin mittoja. Totuuteen kiinittyminen on sitä -ettei valheella valjaita. Onni tulee, tai on poissa -mutta vaatia sitä ei voi. Se olkoon kunnioituksen ytimenä -minkä kaikki oikeana näkevät. Hiljaisuuden keskellähän -etäisyys enimmältä tuntuu. Aika himmentää tuloksia -muttei poista kirjoista. |
Asko Korpela 20000308 (20000308) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu