|
Mielikuvain antain
värjäil
omil eväil
uusiin pärjäil
toki jelpparitkin
tärkeeet
yksinolon kehän
särkeet.
Orpo mieli uppoo
suohon
tekemättömyyteen
tuohon
sieltä
kipinkapin pinnal
helpotusta saaden
rinnal.
Värssyinteko
tuohan riskaa
myötälaineisihin
viskaa
ootko koetellut
moista
varmistimeis,
siltä poista.
Paperia, kynänpätkä
johan vertyy
suruist jätkä
aatos herää
pieneen työhön
saattaa viedä
jopa yöhön.
Yksinkertaisuudes
pysyin
kinkkikohdis
toisilt kysyin
hivututaan etsintiellä
saamme tuloksia
piellä.
Ei nää
ole mitään runoi
joita innokkaasti
punoi
riimeiksi mä
näitä sanon
-yhtäsamaa,
teiltkin anon.
|