|
Ilmaisupuoleni
todella ahdas
senhän
jo nuorna selville sain
vaikka ol totuudel
maustettu tahdas
lisiä uusia
yhä noit hain,
rajat vaan tulivat
pikaisest vastaan
kohtalo riiputti
niskasta
tähtäspä
vaikka kuin sihtiä nastaan
eipä tuot
taitanut kiskasta.
Ympäril
hääräili osaavain joukko
miksi mä
avuitta noitta jäin
heillä
niin hersyvä ilojen poukko
naamansa kimmelsi
päivään päin,
olhan mul tietysti
soittajan henki
vaikka se taito
tok niukassa
en silti vaateille
ollut ma renki
ohjakset kohtuusti
tiukassa.
Luiskauskohtiikin
hitosti riittää
mikähän
kompia tiellein toi
anteeksiannosta
syytäpä kiittää
helpomman kulun
se mielel soi,
takana toimet
jo enimmät kyllä
vuosien määräkin
kertoo sen
siltikin sietoinen
olojen vyllä
omistain tiedän,
jos sitten ken.
|