|
Unhoon ei jääneet
ne lapsuuden muistot
jotka niin metkasti
lämmittää
utuisen hersyvät
ilojen puitot
tietoa kummasti
kämmittää,
kaverisuhteita
hoidettiin huolel
ilmanhan harmaa
ois niskassa
enempi kulku
ol päiväisen puolel
suruiset syrjähän
viskassa.
Kesällä
uimaan, ja talvella mäkeen
siinäpä
sihtiä toiveille
hirveesti ehtikin
monia näkeen
riitti myös
kertyä hoiveille,
sellaista iloa
vaikea löytää
vanhuus nyt
ilkeesti selättää
orvonkin muotteihin
pikaisest töytää
ehkäpä
ajoittain pelättää.
Muistettais
kiitellä tulleesta avust
yksinhän
oltu ois hukassa
rappusil noususta,
ylemmäs kavust
kaljunkin merkkejä
tukassa,
nyt on jo aikaa
noit penkkejä painaa
työtäkään
enää ei survota
vuosien määrästä
melkeinpä lainaa
pätemistarpeest
ei turvota.
20000224
Osalla kansasta...
Kullakin meillä
on avuja joukos
tietä kun
innolla tallataan
erheinen sorttikin
pinnalle poukos
syystänsä
syrjään kun kallataan,
aateltais että
on valoa mieles
sisua sietämään
kovia
nurja vaan miettisi,
pakosti pieles
hengen kun syrjässä
lovia.
Toiselle olemme
tärkeä turva
pahat kun sattuvat
suoltumaan
reilusti, rohkeesti,
kamuihin kurva
alkavat hommat
jos puoltumaan,
vuosien mittaanhan
löytyneet lenkit
tiiviisti toisihin
tarttuen
huilingin paikoilla
varttuneet penkit
kestävyysmääriä
karttuen.
Eipä oo
eletty rikkauden varjos
monasti huolia
repuissa
viluisen kalseeta
sotakin tarjos
pelkookin ajoittain
hepuissa,
osalle kansasta
siirtymävaihe
evakon tielle
kun astuivat
rinnassa raastava
murheitten kaihe
näkimet
sellaisest kastuivat.
|