|
Merta merta edessäin sua muistan ystäväin, tähtisilmäs yössä nään ikävääni jään. Aatteis otan syliin sun olethan sä kallein mun, erottaa ei matka saa kas, pienihän on maa. Öinen taivas yllä veen toimiani täällä teen, ruorimiehen duunii tää lepoon rakkain jää. Luonto kylmä armoton ympärilläin täällä on, rauhoitusta muistos tuo oi kunpa sun pääsis luo. Keula suuntaan kaukomaan pitkään yksin olla saan, seuranain vain tähdet, yö vaahtokuohuin vyö. Mertentielle joutui mies täysin kaiken eeltä ties, eronkin tuon hyväks nään täs haaveittenvaltaan jään. Toivoisin et omaks tuut piteleis ei ei sua muut, kunhan sinne enättäyn vierellesi käyn. Aikanaan sen nähdä saan laiva saapuu satamaan, pörröpääni oottaa mua taas kaipailen niinhän sua. Kuka ei muistaisi rakkaitaan toisella puolella maailmaa, ikävä usein on vieraana kunnes taas kotiin käy tie |
Asko Korpela 20000219 (20000219) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu