Yö merellä 


          Merta merta edessäin
          sua muistan ystäväin,
          tähtisilmäs yössä nään
          ikävääni jään.
          Aatteis otan syliin sun
          olethan sä kallein mun,
          erottaa ei matka saa
          kas, pienihän on maa.
           
          Öinen taivas yllä veen
          toimiani täällä teen,
          ruorimiehen duunii tää
          lepoon rakkain jää.
          Luonto kylmä armoton
          ympärilläin täällä on,
          rauhoitusta muistos tuo
          oi kunpa sun pääsis luo.
           
          Keula suuntaan kaukomaan
          pitkään yksin olla saan,
          seuranain vain tähdet, yö
          vaahtokuohuin vyö.
          Mertentielle joutui mies
          täysin kaiken eeltä ties,
          eronkin tuon hyväks nään
          täs haaveittenvaltaan jään.
           
          Toivoisin et omaks tuut
          piteleis ei ei sua muut,
          kunhan sinne enättäyn
          vierellesi käyn.
          Aikanaan sen nähdä saan
          laiva saapuu satamaan,
          pörröpääni oottaa mua
          taas kaipailen niinhän sua.
           
               Kuka ei muistaisi rakkaitaan
               toisella puolella maailmaa,
               ikävä usein on vieraana
               kunnes taas kotiin käy tie
           
           
 

Asko Korpela 20000219 (20000219) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu