Toivonkellot 

          
         Miettien näin kuljen
          hämy seuranain,
          kuin jo kauan siitä
          tanssiin kun sun hain.
          Ilta sulo lämmin
          kukki tuomipuu,
          häilyi kesäheinä
          yhtyi suuhun suu.
           
          Nuoruusaika kestää
          hetkenverran vaan,
          täähän silti onni
          sut kun luoksein saan.
          Hiukses hohtaa kultaa
          tähtisilmäs myös,
          ihanaa niin lempi
          olla kanssas yös.
           
          Muotos mulle rakkaat
          hieno puhees vuo,
          elonarki häipyy
          rauhan aidon suo.
          Jospa voisin antaa
          kaiken hyvän maan,
          soutaisimme rantaan
          onnen poukamaan.
           
          Väistyis huolet syrjään
          tieltä totuuden,
          kajo päivän menneen
          sinetöisi sen.
          Rakkaimpansa kanssa
          olla kun näin voi,
          epäilyy ei siitä
          toivonkellot soi.
 

Asko Korpela 20000219 (20000219) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu