|
Miettien näin kuljen hämy seuranain, kuin jo kauan siitä tanssiin kun sun hain. Ilta sulo lämmin kukki tuomipuu, häilyi kesäheinä yhtyi suuhun suu. Nuoruusaika kestää hetkenverran vaan, täähän silti onni sut kun luoksein saan. Hiukses hohtaa kultaa tähtisilmäs myös, ihanaa niin lempi olla kanssas yös. Muotos mulle rakkaat hieno puhees vuo, elonarki häipyy rauhan aidon suo. Jospa voisin antaa kaiken hyvän maan, soutaisimme rantaan onnen poukamaan. Väistyis huolet syrjään tieltä totuuden, kajo päivän menneen sinetöisi sen. Rakkaimpansa kanssa olla kun näin voi, epäilyy ei siitä toivonkellot soi. |
Asko Korpela 20000219 (20000219) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu