|
Kuka sen tietäisikään -ettei nykyistä enempiä omistaisi? Oppia ikä kaikki, vähin vaatimus -ja tuohon vielä lisää, toinen mokoma. Huumoriton häviää tunnelmissa -on se vaan ilo sellaista sileyttä. Jos henkiset somasti hyllyillään -kelpaapa esitellä toimiansa. Toinen ihminen avaa toisellensa latua -ei välttämättä tarkoittaen, mutta silti.... Ihan joutilaaksi ei saa mieltään päästää -keino varmasti huolilta säästää. Me olemme itse se rakennus -jossa tunteet toivottavasti älynkanssa asuvat. Ihminen ei paljasta sisintään sentakia -ettei tulisi kaikilta osiltaan läpivalaistuksi. Kukin on itse oma ongelmansa -tarkoittipa vaikka kuinka jaloja. Tekemättömyys kuormittaa mieltä -ja jos sitä ei saada pois sieltä. Vaikeus on oma kokonaisuutensa -etenkin, jos joutavuus peräsimessä. Sattumuksiahan ne ovat -kun erehtyvä onnistuu. Toivotaan toisemme parasta -silloin ei sielultaan varasta. Yhdessä jaksamme toimia -ja helmiäkin tieltämme poimia. Eristyminen johtuu peloista -tietoisuutemme takamaastossa. Vanha viettää aikaansa -ja olematta tehokas. Kun kahlitsemme itsemme lähtemättömyyteen -ei se elämän iloisin asia ole. Aina paremmin, kuin pahimmillaan -ja tuolla tiedollahan lunastetaan lohdutus. Itseänsä sopisi jokaisen tarkkailla -hioo ainakin terävimpiä kulmia. Kärsimätön tarvitsee tilansa -ja vielä lisäksi, toistenkin tiloja. Hakeuduttaisiin haasteellisiin -tapaisihan siellä onnistujia. Liian lähellä.... -saatetaankin olla edellytyksiämme etäämmällä. Joku ihminen saattaa olettaa -että, mikä tulee, sen kuuluukin.... Moniottelijoitahan he -jotka laittavat tietoa toisensa päälle, unohtamatta mitään. Osaamattomuus on se möykky -jonka älykäs kiertää kauniisti. Hankkimalla materiaalia -karsinta käy kyllä päinsä. Lohtu se on pienikin... -ja elonnälän kroonistuessa. Elo on joskus kuin pilkkiongintaa -syöttinään menetetty menneisyys. |
Asko Korpela 20000215 (20000215) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu