Nuorna pyrki kuorest ulos saatavilla kun viel tulos, moneen innostusta riitti jokapäiväst nöyräst kiitti. Sitten pettymyksii kertyi harvemmasti täysin vertyi, onkohan nyt joku pieles tahatonta uinuu mieles? Raskaanlaatui koki työssä unetontkin osin yössä, tällälailla tulee hätä -elo älä yksin jätä! Vähä-vähält piirros muuttui kavereitkin yhä puuttui, oleminen minimoitiin säröst elämässä soitiin. Harrastuksii oli toki niissä viihtyvänsä koki, keinojakin jopa riitti niihin plussamerkin liitti. Sitten jarrut juuttui päälle elonilo huurtui jäälle, noita koitan pinnast rapsii itsemoitteit, irti kapsii. |
Asko Korpela 20000215 (20000215) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu