Toivosta ei...
Tiede penkoo
kaikenlaista
geeniperää
tuotkin maista,
että heikko
lähtö sieltä
suistaa yrittäjän
tieltä.
Eikpä liene
oma vika
tunnonpääl
jos kertyy lika,
miksi menneit
siihen liittää
huonouksist
nurjast kiittää.
Toivosta ei pidä
luopuu
ilman sitä
pahoist juopuu,
kääntyy
hyvänsuuntaan selin
menettäen
koko pelin.
Neuvotella täytyy
aina
hälynnappii
vihreet paina,
istuksitaan
samaan pöytään
omalkohdal tuonne
töytäään.
Avaellaan sanainkerät
mustimpainkin
piiloinperät,
josta alkaa
selvil otto
niinkuin palkkioinen
lotto.
Yksi elo kullain
meillä
ei sais hukkail
turhainteillä,
ilo nostais
mielen maasta
luottamuksen
päästäis haasta.
Aina ei voi...
Hunningon
on pelko mulla
ei sais tännesuunnal
tulla,
jättäis
ukon omaans oloon
tänne syrjäkylän
koloon.
Ilol avattaisiin
portit
sillämallil
käteen kortit,
ystävien
avustuksel
ärhentäisten
savustuksel.
Kertyis myöskin
hengenvoimaa
liika niukkuus
tietty soimaa,
järkee
tuskin enää jaos
ollaan puolest
huolii paos.
Aina ei voi päivä
paistaa
elon silti sietäis
maistaa,
rehevyyden liittyy
joukkoon
ihmismielen
eteenpoukkoon.
Älyävyys
tulis tavaks
järkiperä,
onkivavaks,
näytettäisiin,
täältä kertyy
vanhakin se
uusiin vertyy.
Utopiaa tämä
tosin
mahdollisii,
jospa osin,
kivijalkaa pantais
pystyyn
rutistusta lisää
rystyyn.
Vetelöittää...
Lentsunsietoo
ei oo mulla
ei sit tipan
vertaa,
haluisin, ei
saisi tulla
kiusa äijäs
kertaa.
Silloin korvat
lisää soivat
vilu värii
pintaa,
eikä piisaa
käyrät loivat
kertyy liikaa
hintaa.
Vetelöittää
aatosladun
pyrintäkin
loppuu,
syntymistäin
melkein kadun
yleisesti toppuu.
Kaikenlainen
taudintuntu
tuomiolle joutaa,
saatais niskaan
ilon huntu
metkempaahan
soutaa.
Haaveisii sais
päässä takoo
ylenaikaa aivan,
tarvittais ei
tippaa pakoo
reissul pitäin
laivan.
Miten tässä
edut löytää
tauti jos on
niskas,
rokotteeseen
ehkpä töytää
meikän
kuivil viskas?
Kömpelyys se...
Sellaisii
on meithän monii
joil ei kamuu
vieres,
ettei varaa
yhtään lonii
rinnanseudus
hieres.
Nolous on este
suuri
toisenlähel
mennen,
ihan pelkkä
moukantuuri
onnistuu et
ennen.
Kömpelyys
se pysäyttää
stoppii aatteenkulun,
ehdottomast
jysähdyttää
laittaessaan
sulun.
Namia vaik lähistöllä
ketterästi
liikkuu,
aral mielel
tulee möllä
etäpäisest
kiikkuu.
Rysänperä
täysin tyhjä
kokemaan kun
lähtee,
palkintona silloin
nyhjä
orvost tsiikaa
tähtee.
Ansion on tullut
mukaan
töyssyvastain
riitto,
handuu eipä
nosta kukaan
se on, tyhjänniitto.
Etelä siin...
Leikinvarjol
tehdään monii
vaikeitakin
juttui,
oikein tarkast
kun sit lonii
pyyhkielee suttui.
Harkinta ei
aina riitä
pitämään
meit tiellä,
vaan ei auta
itkee siitä
kohtansa myös
hiellä.
Onnikin voi joskus
potkii
kun on hyvä
tuuri,
ehkpä lotto
rahaa lotkii
maneinmäärä
suuri.
Etelä siin
tulee mieleen
palmupuitten
alla,
viineinmaku
iskoo kieleen
rusketuksest
malla.
Samettises yössä
viihtyy
tumman neidon
paris,
luulis, pumppu
siinä kiihtyy
ujouskin karis.
Vaan ei juoruilla
me noista
aatellaankin
muuta,
unelmoidaan
omast koista
naputetaan puuta.
Toki väsy....
Huoli pelkkää
itsepiinaa
nurja kasvaa
moisest,
älytön
vaan sinne kiinaa
potkuu saaden
moisest.
Silmäinavuu
ensi puuha
uskoisit myös
siellä,
tuomittuna laiskuus,
luuha
jukurast ei
piellä.
Toki väsy
saattaa saartaa
kampatakseen
miehen,
häilymällä
etäält kaartaa
pomppui laittain
tiehen.
Mut kun ärjähtelee
tuolle
polkiessa jalkaa,
uppoaa se äkist
suolle
tyhjäytymään
alkaa.
Ilo, osaa kirmail
tänne
naurust rinta
ryskyy,
soputiukal menonjänne
oikeaa se jyskyy.
Kamut sekä
tutut saapuu
juhlimahan näitä,
veetään
ylle rennonkaapuu
arjenolon päitä.
Hengenkuri....
Terveys on
ykkössijal
jokaisella aivan,
kremppa laittaa
paikat vial
uppeluttaa laivan.
Mielenkevyys
povitaskus
ihanasti kulkee,
eikä hävikkiä
laskus
metkaan meidät
sulkee.
Aurinkoinen aamul
herää
kurkistellen
tuolta,
immein vauhdintuntuu
kerää
etäännyttää
huolta.
Liikuntaa ja
eväspöytää
siitä ollen
sääntö,
uusiin juttuin
mielin töytää
eikä rassaa
vääntö.
Hengenkuri heränneenä
antaa monoin
paukkuu,
laukkuseensa
keränneenä
saapi halli
haukkuu.
Ihan totta sinne
sihti
mieli jos se
avoin,
hellittelee
tunnost pihti
kivast, kaikintavoin.
Hakema ei...
Mieliala
ei saa painuu
pohjamutiin
saakka,
hiven tarvii
oikeet vainuu
kepeytyy et
taakka.
Aiheistaa voi
myöskin tauti
että väsyyn
kallaa,
moisest tilast
eipä nauti
löhö
vaan se mallaa.
Uudes päiväs
toivo itää
sydän sille
hakkaa,
eliksiirii olla
pitää
kiusantuntu
lakkaa.
Hakema ei unhoon
jouda
sekunnikskaan
täällä,
innoin venet
vahvast souda
mahdolliset
näällä.
Sekin pitää
kyllä tietää
muualla ne ohjat,
varautumaa reilust
sietää
perusteisten
pohjat.
Kiva ole kavereille
sit et koskaan
peru,
itsekkääst
jos lavereille
eipä puoltoo
heru.
Kunhan oikeet....
Väsymys
nyt päivittäistä
eikä mitään
jaksa,
turhaa kyllä
puhuu näistä
sehän elontaksa.
Vastaanoton
pitää toimii
kinkkiselkin
kelil,
elonheppaa läpsii,
roimii
riittoa et pelil.
Kunhan oikeet
keinot löytäis
pysyäkseen
kunnos,
ettei hankalimpiin
töytäis
nuppumaisuus
tunnos.
Voimallista
elonrieskaa
hampaisiinsa
saada,
silloin piisais
hengenlieskaa
eikä murhe
kaada.
Onneks vireetäkin
pakis
tuolloin mennään
lujaa,
jopa viihtyy
kaikes sakis
ympär huikkuu,
kujaa.
Älä
eroo meiäst voima
pöngittele
aina,
ettei ikuin
mielensoima
äijää
litsaks paina.
Noita
tehdessä tuntui, kuin flunssa kirisi kimppuun,
ei kuitenkaan sen enempää, mitä ikämiehen oloa yleensä.
Pena. |