20000203 Päivän pannu... 

  1. Musiikki on....
  2. Lähtenyt oon...
  3. Palkeista kuuluu...
  4. Kiitelläänpä...
  5. Suurellisuus....
  6. Hitaasti
 

       Musiikki on....


          Rokulia soitost pidän
          vähentelen puuhaa,
          toisenlaista tointa idän
          enkä pelkäst luuhaa.
          Jokaisella oma rauha
          valintaisen muodos,
          kädessänsä heiluin kauha
          tarpeisensa suodos.
           
          Perhe-ukoil haluu ulos
          sehän toki kässää,
          totuttua elo sulos
          kamu siten rässää.
          Yksinäinen yhtälailla
          sivuraiteel siirtyy,
          hän on monii iloi vailla
          nurkka rajoiks piirtyy.
           
          Sanovat, et tulen juroks
          lisääntyväs määrin,
          itse väitän tätä, kuroks
          eikä se lie väärin.
          Musiikki on hieno arvo
          kaikkinensa aivan,
          vaan et innot moises tarvo
          yksilöistää vaivan.
           
           
 

          Lähtenyt oon...


          Tälläkertaa tuota pohdin
          pitäisk vielä soittaa,
          hankalaa on useilt kohdin
          vastentahto voittaa.
          Illuusiot täysin hukas
          ukolla nyt tällä,
          riimeinteot rehoo kukas
          niistä kertyy mällä.
           
          Hankalaksi minut kässäät
          moitemieles juuri,
          vaatimusten alle rässäät
          tarve muka suuri.
          Mitä tällain ukko taitaa
          rutulleenkaan enää,
          arkipuuha, sekin aitaa
          nostattaen tenää.
           
          Lähtenyt oon puolipakol
          soitteluihin mukaan,
          vaik oon pelotellut lakol
          uskonut ei kukaan.
          Nyt ei leikkii ole kielto
          vaikka joskus räppään,
          kuihtunut tuo speluunmielto
          silt mä hidust näppään.
           
           
 

         Palkeista kuuluu....


          Hanuri melkein poissa on kuvista
          ainakin nuorempain ollessa huvissa,
          ikääntyneemmäthän hirveesti tykkää
          pelmannein äärellä vaitona kykkäät.
           
          Palkeista kuuluu noit elämän ääniä
          onpahan soitolla laajasti lääniä,
          sormet et näpyillä todella sauhuaa
          etenkin Säkjärven polkka kun pauhuaa.
           
          Nuoret ei tiedäkään tällaisest hyvästä
          mikä on lähtöisin rinnasta syvästä,
          arkisin sormin tuo ilmoille rassailtu
          kuulijan korvahan tarkasti passailtu.
           
          Sitähän aina on hanurin soitossa
          jokaisel kerralla menneille voitossa,
          kaihoa tietysti, vinkeää iloa
          polkissa vähenee montakin kiloa.
           
          Älä vaan kurttuas yksikseen jätä
          mietipä ehdotust nuukasti tätä,
          peli on halukas tulemaan syliin
          eikä oo tehtykään lojumaan hyliin.
           
          Radioon, telkkariin, kurttua soimaan
          siinä sit uskotaan maagiseen voimaan,
          toimituspäälliköt, ottakaa huomioon
          ettei vaan kansalta lauseke, -tuomioon!
           
           
 

          Kiitelläänpä...


          Helmikuu se päänsä avas
          aurinkoisin elkein,
          tammi lauhansaral ravas
          outona jo melkein.
          Saapi nähdä kuhun vääntyy
          päivänkierron myötä,
          normaaliksko tästä sääntyy
          -ainkin lyhii yötä.
           
          Valo hellii ihmismieltä
          arvokasta aivan,
          taivaalta kun tulee sieltä
          leppii monen vaivan.
          Kiitelläänpä sallimusta
          erilaisist hyvist,
          löydetty on tarkoitusta
          ilonpuolen jyvist.
           
          Krempoista ei vanha eroo
          sehän selvä juttu,
          enemmäks vaan kiusat teroo
          hengenkyljes ruttu.
          Jokaisel meil elo suotu
          nauttikaamme tuosta,
          mahdollinen eteentuotu
          yritellään juosta.
           
           
 

          Suurellisuus....


          Kotikullas saanut asuu
          elämänsä ajan,
          työnkinteon määrii vasuun
          niukkaisen ehk rajan.
          Silti liittyy kotiseutuun
          ukko joka solul,
          myöskin nurjanpuolen reutuun
          kompain kertyis polul.
           
          Hakemalla tyydytystä
          nuottei kirjaamalla,
          pelimanni jyydytystä
          kurttu leukans alla.
          Pientä ihan kaikkee hiukkaa
          tarvii omaans reppuun,
          vaikka olkin hengenniukkaa
          itui silti heppuun.
           
          Suurellisuus ei käy pirtaan
          tuonhan toiset tietää,
          ain ei uju myötävirtaan
          pitää kipeit sietää.
          Onnellinen elost olen
          ihan varmaan juuri,
          rukkiani tääl kun polen
          haasteenhaku suuri.
           
           
 

          Hitaasti mul...


          Nytpä tiedän mitä sanon
          anteeksi täs toisilt anon,
          jos oon ollut jäykänjäärä
          polunsuunta ehkpä väärä?
           
          Heikosti mul järki pelaa
          kaikiltavoin niukast kelaa,
          ärtymyksen lainehilla
          etähällä ollut malla.
           
          Opetteluu silti jatkan
          loppupäähän tieni, matkan,
          tulkoon vaikka mitä eteen
          haeskelen fiilist reteen.
           
          Eikö tällä pärstäl muka
          löydy joku myötäsuka,
          jätetään sit pyynnöt niukkaan
          asennutaan orpoon tiukkaan.
           
          Merenlahti kesäl värjyy
          tormintullen ihan ärjyy,
          nyt on tosin kansi jäästä
          ettei uimaan vapaast päästä.
           
          Lauhaa talvee tääl saa viettää
          konstei silti monii tiettää,
          annetaan vaan kuluu ajan
          ol sit olot vaikpa hajan.
           
           

Asko Korpela 20000223 (20000223) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu