Musiikki
on....
Rokulia soitost
pidän
vähentelen
puuhaa,
toisenlaista
tointa idän
enkä pelkäst
luuhaa.
Jokaisella oma
rauha
valintaisen
muodos,
kädessänsä
heiluin kauha
tarpeisensa
suodos.
Perhe-ukoil
haluu ulos
sehän toki
kässää,
totuttua elo
sulos
kamu siten rässää.
Yksinäinen
yhtälailla
sivuraiteel
siirtyy,
hän on
monii iloi vailla
nurkka rajoiks
piirtyy.
Sanovat, et
tulen juroks
lisääntyväs
määrin,
itse väitän
tätä, kuroks
eikä se
lie väärin.
Musiikki on
hieno arvo
kaikkinensa
aivan,
vaan et innot
moises tarvo
yksilöistää
vaivan.
Lähtenyt
oon...
Tälläkertaa
tuota pohdin
pitäisk
vielä soittaa,
hankalaa on
useilt kohdin
vastentahto
voittaa.
Illuusiot täysin
hukas
ukolla nyt tällä,
riimeinteot
rehoo kukas
niistä
kertyy mällä.
Hankalaksi minut
kässäät
moitemieles
juuri,
vaatimusten
alle rässäät
tarve muka suuri.
Mitä tällain
ukko taitaa
rutulleenkaan
enää,
arkipuuha, sekin
aitaa
nostattaen tenää.
Lähtenyt
oon puolipakol
soitteluihin
mukaan,
vaik oon pelotellut
lakol
uskonut ei kukaan.
Nyt ei leikkii
ole kielto
vaikka joskus
räppään,
kuihtunut tuo
speluunmielto
silt mä
hidust näppään.
Palkeista
kuuluu....
Hanuri melkein
poissa on kuvista
ainakin nuorempain
ollessa huvissa,
ikääntyneemmäthän
hirveesti tykkää
pelmannein äärellä
vaitona kykkäät.
Palkeista kuuluu
noit elämän ääniä
onpahan soitolla
laajasti lääniä,
sormet et näpyillä
todella sauhuaa
etenkin Säkjärven
polkka kun pauhuaa.
Nuoret ei tiedäkään
tällaisest hyvästä
mikä on
lähtöisin rinnasta syvästä,
arkisin sormin
tuo ilmoille rassailtu
kuulijan korvahan
tarkasti passailtu.
Sitähän
aina on hanurin soitossa
jokaisel kerralla
menneille voitossa,
kaihoa tietysti,
vinkeää iloa
polkissa vähenee
montakin kiloa.
Älä
vaan kurttuas yksikseen jätä
mietipä
ehdotust nuukasti tätä,
peli on halukas
tulemaan syliin
eikä oo
tehtykään lojumaan hyliin.
Radioon, telkkariin,
kurttua soimaan
siinä sit
uskotaan maagiseen voimaan,
toimituspäälliköt,
ottakaa huomioon
ettei vaan kansalta
lauseke, -tuomioon!
Kiitelläänpä...
Helmikuu
se päänsä avas
aurinkoisin
elkein,
tammi lauhansaral
ravas
outona jo melkein.
Saapi nähdä
kuhun vääntyy
päivänkierron
myötä,
normaaliksko
tästä sääntyy
-ainkin lyhii
yötä.
Valo hellii
ihmismieltä
arvokasta aivan,
taivaalta kun
tulee sieltä
leppii monen
vaivan.
Kiitelläänpä
sallimusta
erilaisist hyvist,
löydetty
on tarkoitusta
ilonpuolen jyvist.
Krempoista ei
vanha eroo
sehän selvä
juttu,
enemmäks
vaan kiusat teroo
hengenkyljes
ruttu.
Jokaisel meil
elo suotu
nauttikaamme
tuosta,
mahdollinen
eteentuotu
yritellään
juosta.
Suurellisuus....
Kotikullas
saanut asuu
elämänsä
ajan,
työnkinteon
määrii vasuun
niukkaisen ehk
rajan.
Silti liittyy
kotiseutuun
ukko joka solul,
myöskin
nurjanpuolen reutuun
kompain kertyis
polul.
Hakemalla tyydytystä
nuottei kirjaamalla,
pelimanni jyydytystä
kurttu leukans
alla.
Pientä
ihan kaikkee hiukkaa
tarvii omaans
reppuun,
vaikka olkin
hengenniukkaa
itui silti heppuun.
Suurellisuus
ei käy pirtaan
tuonhan toiset
tietää,
ain ei uju myötävirtaan
pitää
kipeit sietää.
Onnellinen elost
olen
ihan varmaan
juuri,
rukkiani tääl
kun polen
haasteenhaku
suuri.
Hitaasti
mul...
Nytpä
tiedän mitä sanon
anteeksi täs
toisilt anon,
jos oon ollut
jäykänjäärä
polunsuunta
ehkpä väärä?
Heikosti mul
järki pelaa
kaikiltavoin
niukast kelaa,
ärtymyksen
lainehilla
etähällä
ollut malla.
Opetteluu silti
jatkan
loppupäähän
tieni, matkan,
tulkoon vaikka
mitä eteen
haeskelen fiilist
reteen.
Eikö tällä
pärstäl muka
löydy joku
myötäsuka,
jätetään
sit pyynnöt niukkaan
asennutaan orpoon
tiukkaan.
Merenlahti kesäl
värjyy
tormintullen
ihan ärjyy,
nyt on tosin
kansi jäästä
ettei uimaan
vapaast päästä.
Lauhaa talvee
tääl saa viettää
konstei silti
monii tiettää,
annetaan vaan
kuluu ajan
ol sit olot
vaikpa hajan.
|