20000131 Istahtaen... 


          Kullakin on omans avut
          niitä pitää vaalii,
          toivoisi et suurii pavut
          mitä luokseen haalii.
          Leipäkään ei saisi loppuu
          komeroista tuolta,
          henkisestkin haluis hoppuu
          -aurinkoisen puolta.

          Vislauksen roikkain meneen
          -kesäillas kiiriin,
          soljuttaisi tyynes veneen
          laiturinsa piiriin.
          Istahtaen rauhanrantaan
          nautintoisin elein,
          oman kuormans iloin kantaan
          rehellisin pelein.

          Sittenhän jo maistaa lepo
          lämpimässä vuotees,
          pilttuussansa menonhepo
          odottavain suotees.
          Uutta päivää vartuskellen
          nukkumatin myötä,
          siihen rytmiin tartuskellen
          tehden etätyötä.
 
 

Asko Korpela 20000223 (20000223) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu