20000130 Seitsemän eri söhläystä.

Luulettek et 

Se on kuulkaa sillälailla tuska yksin jättää, 
niinkuin märäl tiskirätil julkisivuun lättää.
Hymyä nyt sitten siinä auvoisesti aivan, 
kun oot alla murhevuoren piinas tunnonvaivan.

Luulettek et satui kerron mainitessain tuosta, 
kyllä siinä pumppu hakkaa häijyst saa myös juosta.
Aatoksissain karkumatkal yhä olen täällä,
niinkuin poku ilman kenkii liukkahalla jäällä.

Rakentaa kyl puolustusta perusteitten muuril,
henkensvähist sitä hakee että mennään tuuril. 
Ikää ei voi suunnas kääntää tosi karsee juttu,
ehkpä sielun kuvioissa pysyväinen ruttu.
 
 

Mediakin ottais.... 

Somaahan ois olla reima konkonenän myötä, 
vaivattomast tekemässä raskaintakin työtä. 
Tyttölapset perässänsä jokapuolla liikuis, 
rahavuoren patjan päällä ilkamoiden kiikuis. 

Toisaalt ei ois enää rauhaa julkkiksena siellä, 
uupumuksin ärheltämäs luisuvalla tiellä. 
Mediakin ottais osaa niinhän yleens passaa, 
totuudest vaan toinenpuoli epäselvyys rassaa. 

Kansainväli-tehtävissä saisi järkee käyttää,
aivan oman perusmallin elämästä näyttää.
Silti löytyis hommal päänsä tuokin pitäis tietää,
monii itkun nyrjähdyksii huomenissa sietää.
 
 

Onko pelkkää... 

Hentomiel saa ivan hymyi puolehensa tuonne,
eikä karskin olemusta ihmiset he suonne.
Tunteitaan jos näkyvästi aina kaivaa esiin,
kiikareilla katselevat tuleek silmät vesiin.

Onko pelkkää lavastusta teatterii aivan,
vähän kuni Hamletmaista purskuttelu vaivan.
Ehkpä siinä keskihollil ihmiset vois luottaa,
kaikenmoista yhteistyötä reimanlaisest tuottaa.

Arvostelut kohdillensa nekin pitäis jättää,
yhdentyvän maailmassa rajainyli kättää.
Hoppuisena hengenhevost vaudinpariin siirtää,
näillämielin vieraskirjaan puustamensa piirtää. 
 
 

Kahteen suuntaan... 

Miten mennä elontiellä kinkkinen se juttu,
laahautuuko vanhaan malliin taiko tulee ruttu.
Kateen suuntaan mahdollista saveen taikka syteen,
parhainta kait sillä taval alkaa toive kyteen.

Leikkimieltä jos sit riittää johan kirja aukee,
naperoitten ilkikuril hernepyssy laukee.
Tietyst pelkäst kuvallisest määritelmä nappiin,
horjumisest seurausta ujututaan klappiin.

Potril pojil löytyy haaste tyttölöitten puolelt,
nynnyt älkööt vaivautuko säästynette huolelt.
Jetintarkka silmäinsihti eduksi on varmaan,
kympinkohta taulunkeskel nujertelee harmaan.
 
 

Hauiksesta syntyy.... 

Työtä on niin montaa sorttii kun vain puuhii jaksaa,
ei siin tartte ajokorttii nupissa kun raksaa.
Odottaen lottovoittoo keveillä on vesil,
sepä turhauksen soittoo toivonliika esil.

Hauiksesta syntyy kimmo terävä et toimi,
lisä avuks ottain vimmo sillä heppaas roimi.
Unhotellen pelonpaikkoi vahva ei niit väistä,
teeppä harjoittelulaikkoi olonuhma päistä.

Kaikki tarttee yrityksen että puuha pelaa,
joskus jopa tyrityksen uudest aatos kelaa.
Poimi joka marja maasta edistynet työssä,
silloin sul on ovet haasta viheltelyt vyössä.
 
 

Sisunkanssa.... 

Ilosta on aina hyötyy matkallamme täällä,
eikä tule sanaa syötyy vakaimmat ne näällä.
Selkäydin kertoo sulle koordinaattein kohdat,
hankalaks ei mikään tulle valoas näin hohdat.

Menestystä eihän arvaa lähtemällä liikkeel,
usee juttu vastaan karvaa nurjaistenkin kiikkeel.
Sisun kanssa yhtä päätä ole toki reilust,
karsees vaik ois mieli jäätä estää liiast heilust.

Tällaista on kuvittelu joka siitä tykkää,
enemmästi huvittelu naurun silmään lykkää.
Jemptiyskin toki mieles yötäpäivää olla,
käsityksen sanoi kieles viitoitetul holla.
 
 

Kokemuksen rintaääni. 

Tuntemalla omat rajat parhaimmasti sujuu,
elonpursi karikoitta messevästi ujuu.
Luikauttaa saa siin laulun jos on tarve tuohon,
taikka tehdä nätin taulun harmaan uppois suohon.

Osaamista, erehdystä vaikka vaivain myötä,
tankkaamisen perehdystä sehän reiluu työtä.
Kokemuksen rintaääni tule hommiin mukaan,
siinä riittää reilust lääni menot myötäsukaan.

Vapaallekin pitää heittää kuntonssakin tähden,
ilman vedet saataa keittää jopa silminähden.
Mututietoo oppimassa sävelkorva seläl,
hippuisia koppimassa turhaan oisi peläl. 
 


 
 

Asko Korpela 20000213 (20000213) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu