20000118 Tiistain riimirysäys...

Yhdessä päivässä, yhdeksän riimiä.    20000118. Tiistai.
 

Kirjoi pitää... 


          Sisältöä, tunnepuolta niitä täytyy ruokkii
          kulttuurist voi tulla huolta sarkastil jos kuokkii.
          Kirjoi pitää innoin lukee mahdollisen määris
          sehän oma arvoo tukee ei tuos olla vääris.

          Näytelmät ja oopperakin aivan kovii juttui
          etenkin jos parves sakin lähtemässä tuttui.
          Uunin takan jos sit puuhaa omain vähäin kimpus
          jotkut meinaa että huuhaa kertyneenä limpus.

          Mieli kerää tulleet muistot albumeihin nuppiin
          rehevöityy haaveen puistot, helskyy ilo kuppiin.
          Ymmärryksen jalo taito seisahdappa hetkeks
          anna muu kuin keino vaito, kohoo riemuretkeks.
 
 
 

 Ohjashommis....


          Työtä tehden onnistutaan, ainoo keino varmaan
          intoisena ponnistutaan siirtäin kauas harmaan.
          Ellei tuttu olis sääntö, niukka niskast tarttuu
          alkaa hitonmoinen vääntö, miinuksia karttuu.

          Ohjashommis näkee muuta puuhanpuolta tuota
          nauravaa ja mutrusuuta, siihen formuun luota.
          Tekojärjestyksest hyötyy, niin myös oli ennen
          kärpäsest siin tuplalyötyy, huiskain tullen mennen.

          Kokemuksen tulee kasvaa iännauhaa pitkin
          yhteisyys se tarvii rasvaa, maistet tuota litkin.
          Huumorilla hommii jaksaa riittävässä määrin
          ajatukset nupis raksaa laajenevin äärin.
 
 
 

 Vapaus siis olkoon...


          Pitää saada olla rauhas itsetuntons myötä
          haluumiaan pitää kauhas, se on leikkityötä.
          Ainaisista lähtemisist täytyy päästä eroon
          monenmoisest haastepisist, erisuunnal teroon.

          Vapaus siis olkoon rakas käytännönkin muodos
          etuisimman tehon takas harrastusten vuodos.
          Siihen riittää yleens koti, ilman kiireen määrää
          usee kyllä siitä soti, muka touhu väärää.

          Nuoremmat saa innoin pomppii, yllytetään heitä
          hakekoot sit omaa komppii, ei nyt kiinnä meitä.
          Pelimanni puuha vapaa, antaa lähel tulla
          ikäukot tsiikaa napaa, sama tauti mulla.
 
 
 
 
 

 Mietinnöis on....


          Ikäukon mielipiteet ne on tietyst tässä
          aiempiin ei toimi siteet, vuosikymment rässä.
          Toppuutella halui pitää, sekin rääkki kestää
          vaikka nurkkahöper itää, ei voi täysin estää.

          -Sitäkin,- ei talutukses mieluisasti mennä
          kaikenlaises valutukses iduntaimei lennä.
          Mietinnöis on oma rauha kuljeskella latui
          siel ei sählä vähää pauha, aatellaan kuin satui.

          Hiljaisuus voi mieltä koittaa pyhäpäivis noissa
          arkena sen helpost voittaa rauhallises koissa.
          Kynänkanssa aatteenkimppuun tulisesti töytää
          siin jää muut ne väkist himppuun, elonlaatuuns töytää.
 
 
 

 Toki joskus pelii....


          Soitto ei mua nykyy kiinnä tipanvertaa enää
          kun ei mikään valmiiks siinnä, harrasteessa tenää.
          Toki joskus pelii syliin kotonansa ottaa
          ei se saakaan jäädä hyliin, huilia vaan kottaa.

          Kirjoittelu nyt se passaa ihan napin lailla
          usein ongelmainen rassaa, tehdes tuota vailla.
          Joskus mikään eipä suju, sitkin pitää kestää
          kyllä vielä löytyy juju, masennus sil estää.

          Väsymäänkin tutustuttu lähes elinajan
          siin on saanut loikoo ruttu, toimet kun ne hajan.
          Mut taas löytyy innon ilo, taaksejäänyt kiire
          paikkapaikoin olonsilon, ehdast luokse siire.
 
 
 

  Päivänkehrä taivaankannel.....


          Keskitalvel loma passaa, aidointa on silloin
          uudet mietteet päätä rassaa, mahdollist jos milloin.
          Päivänkehrä taivaan kannel ylemmäks kun ehtii
          mielenkiinto uuden annel tarkoituksii lehtii.

          Ei saa pakotella mieltä jonninjoudon jutuil
          vaikka moitet kertyis sieltä, läheisiltä, tutuilt.
          Vapaus on hieno puoli elämässä juuri
          persus-alla vaikpa tuoli, nautintana suuri.

          Ikkunast kun katsoo ulos himmenevään iltaan
          valmiiks annettuna tulos, liittää toiveen siltaan.
          Saispa tervyytensä pitää ihan loppuun saakka
          moista ukon päässä itää, keviytyis näin taakka.
 
 
 

 Takaisin ei tule nuoruus.


          Surkeillahan vanha osaa niukkuutensa vuoksi
          päättömästi toivoo; hosaa, ettei aatos suoksi.
          Menestys on kyllä ohi lopullisest aivan
          renttuuttaan ei aatel tohi, kimpus useen vaivan.

          Miksi hommat hoitumatta, aina kävi tälleen
          etuinpuoleks koitumatta, hikoili sit välleen.
          Takaisin ei tule nuoruus, inhonmoinen juttu
          uskon et viel jäljel suoruus, kauhtunut vaik nuttu.

          Hiihdellään me elonlatuu kunnes tulee stoppi
          menentä vaik pientä satuu, eikä kuunaan knoppi.
          Joskus löytyy maaliviiva teiskentöjen perään
          siihensaakka riittää hiiva, tulleenmäärät kerään.
 
 
 

 Kitaroitten näppäilyitä....


          Metkaa lojuu jossain lomal irti arjen paineist
          rantamalla tosi somal nauttimassa laineist.
          Kitaroitten näppäilyitä samettises yössä
          juomapuolen häppäilyitä kännykkäinen vyössä.

          Jokasuunnal kavereita huolistansa vapain
          eikä silloin havereita, myötäpuolt vaan lapain.
          Silmänruokaa ei myös puutu, tuo on tärkee juttu
          harmista ei kukaan suutu, kosk ei näe tuttu.

          Noita hetkii muistiin painaa tulevien varal
          ehkpä jostain lisää lainaa, mieli jos se aral.
          Herätetyt hetket saavat tunnepuolen pinnal
          umpeutuvat arjenhaavat, balsamia rinnal.
 
 
 

 Pakkokin on haaste...


          Yksinäinen kokee surun vähiensä vuoksi
          ilosta saa pienen murun, karkuun toiset juoksi.
          Pakkokin on haaste niellä, mitpä muuta voisi
          usein alakulonmiellä,kenpä naurun toisi.

          Etsiskely aika loppui, vuosii oli liikaa
          senpätähden eipä hoppui, runtist menoo tsiikaa.
          Pala kurkus kuristelee, ajoittaisest yhä
          sormii nyrkkiin puristelee, tietämys kun kyhä.

          Duuninteko lopetettu ihan niinkuin naulaan
          miest ei tuohon opetettu, lei ei kierry kaulaan.
          Yhä silti limppu maistuu täänkin ukon suussa
          oottoiset ne vaikka laistuu, sielu jalkapuussa.
 

Haperoitellaan tälläkin tavalla.
Yhden päivän asiat ovat kuin veljeksiä keskenään, 
- eikö sinustakin siltä tunnu? 

Asko Korpela 20000204 (20000204) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu