Elo rikkautta tarjoo, jokaiselle täällä
kun on kerran valoo varjoo yhä silmäinnäällä,
reippaanlaista ponnistusta naurusuisin mielin
sielullista onnistusta hallintoisin kielin.
Avuthan sen tietty määrää
missä kukin toimii
uutteruudest kertyy häärää,
sadon kypsän poimii,
tiedettyjen sääntöin mukaan
hioutuvat kulmat
diktaattori eihän kukaan, siitä
syntyis pulmat.
Suomalaisil tasa-arvo, vapuudessa saatu
tääl ei ikeen alla tarvo, edisteinen
laatu,
ulkolaisten päätepisteeks maammekin
se tullut
harmiks useil käännynmisteet, jos
nuo toiveet hullut.
Sotii kun noit yhä riittää
kahinoitten muodos
raaka rauta lakoon niittää, että
veri vuodos,
moisest paikast usee väistyy, seudun
taakse jättää
harkintojen jälkeen päistyy, reppuuns
kamat mättää.
Vieroksuntaa outo tuottaa useist eri syistä
ei oo helppoo noihin luottaa, lähentymä
kyistä,
ärheily tää jäyhän
kansan monet araks vääntää
huomaavat sen tulleen ansan, kelkkans ympär
kääntää.
Työttömyys on aina huoli, raha kun
luo turvaa
jutuis nurjakin se puoli, viinanperään
kurvaa,
ryhtisille tointa, puuhaa, tarjolla on aina
jouto-olo ihan huuhaa, nuor se mielees paina.
|