Ihminen ja aika
kuka kaiken ymmärtäisi.
-Loisi pieteettejä vaistolla.
Terävöittäisi tulevia
hidastuisi vasta sitten.
Ilta hiipi huoneeseeni
tapasi vanhan väsyneen.
Siirtyi hymyillen lähelleni,
otti lampun kädestäni
-huomenna, ja rauhallisesti...
Yö levittäytyi ympäriinsä
-valo väheni niukemmaksi.
Uunissa räiskyi valkea
hiilet hehkuivat lämpöään
-tämä ihanuus parantaa surun.
Asko Korpela 19991216 (19991216) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu