Kiitän
että olen täällä
yhäkin
viel muittennäällä,
vaikken suuriin
hiukkaa yllä
aistin laatuisuutein
kyllä.
Vähän
mul on tosin avui
sinnepäisest
kyllä savui,
tiedän
yksinäisen olon
paikaksein tään,
kotikolon.
Harrastelen päivissäni
etten uuvu näivissäni,
joskus tosikeljuu
olla
kun ei kelpoisuudest
holla.
Mut taas uusi
aamu auttaa
ilonpuolta esiin
lauttaa,
läheisiäin
muistan kiittää
kännyt
nekin, yhteenliittää.
Että meil
on jälleen suvi
siitä sydämelle
huvi,
vehreänä
loistaa tienoo
utuisuutta henkii
vienoo.
Kiitos pilvenreunal
ylös
ettei munkaankohdal
hylös,
onni ei se täältkään
poissa
vaik en viihdy,
menoloissa.
Asko Korpela 19991212 (19991212) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu