19991212 Et voinut tietää 


                    Et voinut tietää
                    -et aavistaa kipeitäni.
                    Luulin loppuvani
                    -hidastuin hyvistä,
                    odotin ohi ajastani.

                    Toistinko itseäni?
                    -Katselin ulkopuolelta...
                    Sitä se alistuminen teettää
                    -ihminen menettää kasvonsa,
                    lähtien luuloistaan.

                    Yksin...
                    -ajatukset eilisissä.
                    Niissä hetkissä
                    mitkä kaikkeus antoi
                    -enempää en tarvitse.

                    Tajusin tahtoni loppuneen
                    ilta saapui ennen aikojaan.
                    Vuodet tulivat ja menivät
                    antoivat kestoa,
                    nyt nurku mataloittaa.
 

                    19991212
                    Ai! - taas tuli kompastus
                    elämä polvillaan.
                    Hyvänä saatua....
                    -Kaikin maustein....
                    lopetetaan lojuminen.

                    Siinä hän oli...
                    ujoine piirteineen.
                    Ei lähtenyt kengät kapsaen,
                    vaan vahvuuttaan säteillen,
                    tarjoutui auttamaan pulassaolevaa.

                    Tuntui illan kosketus
                    meri lauhtui lainehista.
                    Lumo erkani piilostaan
                    uni muuttui todeksi.
                    Näin kaikkeus kattoi pöytänsä.

                    Että mukako yksin....
                    -Ihminen vähinensä?
                    Se ei mahdollistu
                    -ei rikasta sielua.
                    Autetaan jokaista näkemään.

Asko Korpela 19991216 (19991216) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu