Vahvat tunteet 

          Joskus luulee, näin on hyvä
          yhteistunne, luja, syvä,
          niitä hetkii kaipaa aina
          vaan kun tietää, ilo laina.

          Ahdistuskin monast tuttu
          hytisee vaan päällä nuttu,
          kunnes taukokohta eessä
          silmänsyrjä enää veessä.

          Vahvat tunteet, teitä tarvin
          mitä siitä; sydän arvin,
          luojanluomii täällä ollaan
          ihmekös jos polult kallaa.

          Rumii monast syytää kieli
          tuolloin, hankaimissa pieli,
          sen kun saisi loppumahan
          moista tarkkaavasti vahan.

          Kuormassani paljon painoo
          arkasieluu, oloo kainoo,
          miten kertoa tuon osais
          ettei surunsuuntaan hosais?

          Pyyntöni ois ylös mulla
          että valonseuraan tulla,
          läheisteni mukaan lähden
          taakse etäisimmän tähden.
 

Asko Korpela 19991207 (19991207) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu