Miten tänne kukaan eksyisi
-kiemurtelevan tien loppupäähän?
Ison, pienesti ränstyneen kodin maisemiin
jossa kaksi erityyppistä oleksijaa.
Toinen menee ja tulee päivittäin
-se toinen, ei sitten kulje kulumallakaan.
Kohta taas saunan vuoro
-riisua, nousta lauteille....
ollen nöyrä mahdollisuudelleen.
Eihän sitä kaikilla Suomalaisilla näin,
ei omasta eteisestä mennen,
löylyyn, pesulle, jälkioloon....
Ilman kiirettä kivoimmin
-aikaa huomata ympärilleen.
Miten kesä kasvattanut kaiken
kukat, pensaat, nukkanurmen.
Tästä ei luopuisi, - lahdenvälkkeestä
-sinisestä avaruudesta yllämme.
Turhista sitä tulee hermoiltua
-olemattomista marmatettua.
Vaikka ympäristökauneus, päällekaatuu....
-Merenpinta hopeisena hohtaa.
Ilonaiheet, ikkunasta katsoen....
Surut keinotekoisuuksien katoavuuksin.
Asko Korpela 19991208 (19991208) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu