19990716 Ei se ollut erehdys... 


               Hiljaista on....
               -ei edes tuule.
               Korvat vaan vinkuvat
               -muistuttaen itsestään.
               Aikaa tuntuu riittävän
               -perusasiat kunnossa.
               Ystävistä todellista puutetta
               -kenenkään vaivautumatta.
 

               Ei se ollut erehdys
               -näin hymyn heräävän.
               Pullistuin tunnoltani
               -miten nyt näin kävi?
               Selvitit syitäsi, sanoen
               -hukassaoloasihan tässä mietin
               ja tarjonta lopetetaan kaikessa.
 

               Merenpinta päilyi tyynenä
               lokit leyhyivät kaloja kaivaten.
               Veneet nojailivat naruihinsa
               hauki polskahti jossakin....
               Tiellä hyrräsi liikenne,
               pieniä pilviä sinen edessä.
               Elämä on tällaista
               -hyvää, maultansa...
 

              Jossakin vaiheessa laitoin päiväyksen vasta
               koneella kirjoitettaessa, ja näin saattoi olla pieni
               nippu ruutupaperille värkättyjä samanpäiväisinä
               näkyviä.    Mutta pääpirtein olen tehnyt tarkasti
               juuri kohdissaan pysyviä, eikä sen nuukaa,
               minähetkenä joku ajatus pollassa piipahtanut.
               Eihän näillä hiuksia halota.

              Joten tämänkertainen vuodatus päättyy tähän;
               että kevyesti, vaikka rankemmalta tuntuisi.

Pena.

Asko Korpela 19991210 (19991210) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu