19960927 Viljat puimakoneel... 

          Moni hetki meille kallis
          kunhan aatos tuota sallis
          Äidin syli olhan lämmin
          sinne pelkoineni kämmin.
          Sisarustein kanssa, myötä
          tehtiin aina tarvetyötä
          nurin tukit pokasahal
          -aivan, maksu selkänahal.
           
          Viljat puimakoneel laariin
          sai siin handut taipuu kaariin
          pussukoita niivittäissä
          salvonlaidal hiivittäissä.
          Itselläin ol vähät voimat
          useastkin tuosta soimat
          väsymys kun otti osans
          täytti turhuudella posans.
           
          Toistenavuil, niinpä juuri
          merkitys ol aivan suuri
          yksin eipä edes mieltä
          -voimaa, hauiksista sieltä.
          Nyt ei enää mikään luonnu
          tähän olonpursi tuonnu
          kiitoksella merkkaan reitin
          jossa jaksamisein heitin.
           
          19960810.
          Horisontissa kiiruhtavat pilvet
          -suut ammollansa selittämään
          -älä odota ylimääräisiä yksilöintejä
          vaan varaudu hyväksymään olevat
          ja jaksa tukahdustenkin aikana.
           
                  -:-
           
          Sunnuntain myöhäisillassa
          -etsin tässä itseäni....
          -sitäpuolta, joka ymmärtää
          vaatimatta vähääkään
          -ja iloiten pelkästä olemisesta.
           
                  -:-
          19961113
          Miksi mitätöityä sillä
          -että vaan tuolta tuntuu....
          onhan niinpaljon koettua kaunista
          -eteenpäin auttanutta....
          ja kultaisten ihmisten tuella.
           
                  -:-
           
          Sanotko
          -väsyttää!
          -niin minuakin....
          kuitenkin läheiset huolehtivat
          -ja jo pelkällä olemassaolollaan
          ne ovat arvoja, mittaamattomista....
           
                  -:-
           
          Ilta oli seesteinen
          pisarat kertyivät tipahteleviksi
          silmät hakivat toisiaan....
          etsiskelyä kiinnekohdista, muistoista
          unhon pysyessä poissa, ja kauan....
           
                  -:-
          19970328
          Tuuli viskoi sateenrippeitä
          -kaukainen ukkonen kumahteli
          versot hengittivät raikkautta
          puro juoksi yhä vilkkaammin
          eikä ihmisten tarvinnut muuta kuin katsella.
           
                  -:-
          19960103
          Jostakin kuului terveitä ääniä...
          -siellä puhutaan naureskellen
          haetaan sanoille vuoroja
          -päällekkäinkin paasaillaan
          ei arvostella ensinkään ihmisiä
          tuo, kummanmukavaa kuultavaa
          soisi jokapaikan tyyliksi tulevan
          rikkautta rakkauden ottein, ja ilman vaivaa.
           
                  -:-
          Ihmisel on toive uus
          ja pyrky parempaan
          on eessä hällä tilaisuus
          mi aukoo esteen, haan,
          hyvitetyt murheet näin
          voi ottaa kimpuistaan
          hei huimasti vain pystypäin
          nyt tiedonmaljast saan.
           
          Äl vaito oo sä ihminen
          vaan laula, soita tuos
          miks harmaat naamaa pitäis ken
          tääl, elon ilon vuos.,
          onnea meil vuoria
          kun silmäns aukaisee
          vaan kivat pitää kuoria
          se innon laukaisee.
           
          Vaik silmänurkka kostee ois
          jos toinen masentaa
          sen siirrät muistoistasi pois
          on vihreä taas maa,
          kosk iät sitten levätään
          ja huilut harput soi
          me pahuus itselt evätään
          se pysyn rauhan toi.
           

Asko Korpela 20000221 (20000221) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu