|
Talven kimmel
jäällä hohtaa
maasto sinitaivaan
kohtaa
helkkyelee ihmisielu
etätoiveist,
lähelnielu.
Askeltaissa
valkeenlaitaa
syvä tunne
mielen aitaa
nää
on niitä luojantöitä
jotk ei tartte
tueks vöitä.
Saaret paikoissansa
makaa
puille olonviihdyn
takaa
mukavahan liikkuu
luonnos
kun on saatu,
vapaantuonnos.
Kaunis tuppaa
mielenperil
syvämuistiin,
rullaa keril
eihän stadi
tätä anna
ihmist, höyhenlailla
kanna.
Aurinkoinen
naurusuinen
mantereella
metsä puinen
takaa ilon esiltulon
hapattaen eeltään
kulon.
Kotiolo usein
rajaa
luonnonpariin
tehost ajaa
ottakaamme vastaan
käsky
heilahdellen,
sielunväsky.
---------
|