Itikka istahtaa... 

          Hitaasti liukuvat pilvet
          aamu kurkistaa metsäntakaa
          linnut aloittavat konserttinsa
          vedenpinnalla piriskaa...
          kesän ollessa omassa sylissään.
           
          Siihen kun herää....
          mieli matkaa siinnyksissä
          rauha vallitsee vakiona
          kaikki hyväksytään
          tullaan jopa vastaan.
           
          Itikka istahtaa iholle
          vaistoisten tuomana
          kaste kiiltelee nurmella
          puut väristelevät lehtiänsä
          elämän ottaessa arjenohjakset.
           
          Missä kannattelevat haaveet
          sydämiin sulloutuneet....
          tulkaa katsomaan kaunista
          olkaa arkojenkin apuina
          näin täyttyy vajainkin.
           

Asko Korpela 20000221 (20000221) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu