1995 PienikinPiste...

               Vaikutuksemme itseen vähäinen
               -elemme näe, mitä toiset näkevät.
 

               Kyllä meistä huolta pidetään
               -mutta itse ei saa olla vastaan.
 

               Emme täytä itse tyhjiötämme
               -ja vaikka levittäytyisimme kuinka.
 

               Hyväksymällä olevan
               -tilaa myös huomisessa.
 

               Me elämme juhlan keskellä
               -ollessamme terveinä.
 

               Nätit sanat tihkuvat sisältöä
               -antaen kukkia itsestänsä.
 

               Ryhtymällä moneen
               -pitää jaksaa paljon.
 

               Miten kaunista onkaan lumi
               -ja silti sitä lapioidessa tulee hiki.
 

               Iloa on köyhtyneessäkin mielessä
               -vaikka bonukset poissa.
 

               Taivaalla tähdet ja kuu
               -eikä ihminen ilman ihailunnälkää.
 

               Miksi sovellammekaan  yleisiä itseemme
               -uniikkiahan ei voita mikään.
 

               Paljon puhutaan siitä
               ettei tarpeeksi puhuta.
 

               Karsimalla yhäkin elämäänsä
               -yö ja päivä enää erottuvat.
 

               Muistetaan hyvät asiat
               -ja ongelmat pelkästi, opiksi otettavina.
 

               Ihminen aistii puutteellisuutensa
               -ja toisten sanomista satiirisista.
 

               Päivittäin pitäisi saada puhella
               -ja keskustellen rakentaa itseänsä.
 

               Olemme kaikki ruokamultaa toisillemme
               -vihersipä laitumemme, taikka ei.
 

               Ihminen on kuin soitin
               -jos sitä ei viritetä, oikeaa säveltä ei löydy.
 

               Syntisyydessä ei ole säätöjä
               -ja yksi paha, aiheuttaa jo toista.
 

               Pieninkin piste voi merkitä kaikkea
               -ja suurikin summa soraistua täysin.
 

               Sallivuus on elementti
               -josta voi lappaa, ja lappaa....
 

               Jokainen meistä ei osaa tulostua
               -vaikka raksuttaisi yötäpäivää.
 

               On luultua huolta
               -ja mikä nimensä ansaitsee.
 

               Halu olla toisten avuiksi
               -perustuu omaan paljoon.
 

               Kiitokset teille ystävätutuille
               -jokainen on tuonut valonsäteen tullessansa.
 

               Ystävä on sellainen saareke
               -mihin hengenväsynyt mieluusti rantautuu.
 

               Oi kunnas, oi tienoo....
               -miten ihanaa elää odottaen.
 

               Rauha ja hiljaisuus ovat niitä
               -minkäpohjalta meluakin kestetään.
 

               Kuoria itseä kuin sipulia
               -näkimethän siinä kostuvat.
 

               Sopeutumaton kärsii eniten
               -hänhän on jäykkä.
 

               Ystävyys on tunteitten verkosto
               -jossa voima ja myönteisyys asuvat.
 

               Minkä tekemättä jättää
               -sille surun seppeleet.
 

               Kukaan ei korvaa toistaan
               -on se niin terävästi, oloonpiirrettyä....
 

               Pojat ovat poikia
               -ja vaikka vuosikymmenten vapistamia.
 

               Paalupaikka on ihan jokaisella
               -tehdä hyvää, ja antaa anteeksi.
 

               Monille suunnille täytyy ryhtyä
               -ennenkuin olemisenpyörä vinhauttaa vauhtiaan.
 

               Terveys kaipaisi huolenpitoa
               -ettei murhe siirtyisi ovensuusta peremmälle.
 

               Hän etäytyi ihmisistä
               -opetellakseen uudelleen, lähestymistä.
 

               Jokainen ei taida kaikkienkanssa
               -asia, mitä mietitään liian vähän.
 

               Niinkin voi hyväksikäyttää toistaan
               -että on liikaa tarjolla.
 

               Väliäkö kenen keinoilla
               -jos tulos tyydyttää.
 

               Aina on parantamisenvaraa
               -ja tuskaisuushan tuo sen esiin.
 

               Yhteistyö on saumatonta
               -kun kukaan ei valita.

         
               Ilo on valoa
               -ja tahdonsuomin valtuuksin.
 

               Syvät tunteet jättävät kaiun
               -mihin elämä aika-ajoin hipaisee.
 

               Henkinen haaksirikkohan pahin on
               -ei edes purjetta, mitä reivata.
 

Asko Korpela 20000211 (20000211) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu