|
Ilta saapuu
piirtäen
hämyviivojaan
taivaan tummuus
syvenee
luomakunta mittaa
itseänsä
ja kullakin
on, mistä ottaa.
-:-
Menipä
minnetahansa
-sama vaitonaisuus
-sama hiljaisuus
pitäisiköhän
huutaa
-riidelkää
edes kanssani!
-:-
Tuuli rakentelee
puhureita
-lennättää
pilviä, silläkiireellä....
aalto enentää
korkeuttaan
ilmassa viuhuu
ja jytisee
vaarallisuus
siltikin sijoissansa.
-:-
Luonto hyväksyy
ihmisen
syleillen vuodenaikojensa
mukaan
kesän leppein
luonnehdinnoin
talven kuuraisin
koristein
-ei hylkää,
- tekisipä ihminenkin samoin.
-:-
Kukat tuovat
tullessaan riemua
-sulostuttavat
silmää sievyydellään
-värien
ja vivahteikkuutensa kirjoin....
maljakoissa,
- ketojen keskellä
-onhan se ihanaa,
ja joka paikassa.
-:-
Ihmisen maailma
voi olla suppeutunut
ja silti hän
iloitsee päivistänsä
kaikkine sairaudenpelkoineen
vähine
itseluottamuksineen
ja odottaen,
että horjunta menoissa väheneisi.
-:-
Kelpaapa ahmia
silmin ruskaista syyssäätä
-voi miten kauniinvärisiä
pensaita....
kellanhohtoisia
koivuja.....
sininen taivas
kaiken yllä
-täyttä,
mestarin siveltimestä.
-:-
Heinä heilui
suvi-iltaan
vesi välkkeisiinsä
luotti
kaikki kaunis
täytenänsä
syömmeen
haikeen tuotti
olla ystäväkin
siinä
naurain, narraavineen.....
ihastusta kesänrauhaan
-mielet, tarraavineen.
-:-
Nakersin vähää
evästäni oksalla
-sillä
millä synnyin ja elin...
pää
äitini helmassa viipyillen
jospa sen tunteen
uudelleen täydeksi kokisi
-unohtaisi,
miten aika kaikesta erotti
kirkastaisi
kyyneliin kostuneen silmän.
-:-
Huoli on surun
serkku
itku iltapuhteen
pääte
ellei jaksa
vääntää ajatusta vapaalle
-saada soppaa
mieleisenmakuiseksi
ja hakea hyviään,
kaikesta piittaamatta.
-:-
Soutaja katseli
rantojensuuntaan...
-tuolla on tuttu
paikka, - ja tuolla.....
hyvänolontunne
tukevoitui
miksihän
ihmiset eivät ymmärrä kauneutta?
-eivät
sitä, -jota rajatta tarjolla?
-:-
Katselin ihmistä,
joka etsi jotakin....
-siirtyillen
paikasta toiseen
pysähtyen
välillä miettimään.
En malttanut
olla kysymättä
-mikä olisi
pulman syy
-hän säikähti,
ja alkoi selittää......
nuoruus on hukassa!
- eikä tuota näy löytyvän?
-:-
Ihminenhän
siinä....
huuhteli käsiään
merivedessä
näin melkein
jokaisena kesän päivänä.....
elämä
oli hänestä niin likaista, ja maailma paha
-joten rituaali
toistui, jatkuakseen...
-:-
Muistelen lapsuusaikaa
rannalla
siellä
oltiin aina, päivät ja illat
naiset pesivät
pyykkiä paljuissaan
-lähellä
oli makeavetinen purakko
päällyshameitten
helmat vyötärölle nostettuina
-aivan kuin,
tauluun ikuistettua tunnelmaa.
-:-
Enhän minä
kutsunut sinua, ikävä? -enhän?
silti tulit
ja otit paikkasi
annoit osoitteesi
jo nuorena
jaksoin vain
etten aina muistanut.
-:-
Yritin porautua
alitajuntaani
-noita hämäriä
käytäviä
kuulin kuiskaavaa
puhetta
-mutta sehän
olinkin minä
eläessäni
itseäni?
-:-
Tykkään
pienistä asioista
sanoin ystävälleni
hän nyökytteli
mietteissään
-sitten sanoi
juuri sinulle
tyypillistä
-mutta aina
väärässä paikassa
ja väärään
aikaan.
-:-
Liikehdit ruusutarhasi
kätköissä
-näyttäytyen,
kenelle mielit....
tiesin tuon,
ruvetessani odottamaan tuulia
-jotka kielteisen
kipenöivinä
purivat minua
mieleen.
-:-
Ei moni alhaallaolevia
ajattele
se olisi niin
epäkypsää
-ja lapsellista
huonothan hunningoivat
aina
tuoden viileitä
tullessansa.
-:-
Yhteydet juttelivat
keskenänsä
-tuo ihminen
ei uskaltanut edes yrittää....
-oli polvillaan
alusta alkaen
ja kaikki meitäkunnioittavathan
ovat aina tietoisesti
iloisia.
|