|
Meidän uljas
pegasoksemme....
-ontuvaa...
runojalkaansa
hemmaten
-ihan sääliksi
käy
mutta eipä
siltikään hellitetä.
-:-
Sama vanha koti...
-perustuoksuinensa
tapoihinsa tottunein
eläjinensä
-älä
mikään muutu
ja näin
askeleet mitoittuvat määräisikseen.
-:-
Miten väärin
sitä onkaan monissa tehnyt...
tietoisesti,
mutta kun on vaan pitänyt
-alkuajatusta
syytellen
luulemalla,
että niinhän me kaikki...
kuitenkin totuuden
kalvaessa kupeita.
-:-
Pieni hiljainen
mies tarttuu kynään
kello on kaksikymmentäkaksi
sänky olisi
levon tyyssija
rauhoittuminen
voisi alkaa
näkymien
ollessa jo huomiseen.
-:-
Eihän taida
haluamasti
kun mutka tulee,
niin metsään...
sieltä
sitten pilkistellen
-joskopa vielä
jotakin...
taikka ei sitten
sitäkään.
-:-
Vähäkin
on koettava arvossa
-sirunenkin
saa riittää
aika tuo silti
joskus tuloksen
-niukan, tai
vielä niukemman
kiitos! - että
näin edes...
-:-
Puupölkky
oli ivallinen
-etpä taitanut
minulle!
seisoin halkomakirveen
kanssa neuvotonna
pyyhin hikeä
ja huohotin, - odotappas!
-ennen olet
palasina, kuin lahoat.
-:-
Kuvitteleminen
on helppoa ja halpaa huvia
istuu paikallaan
hiljaa, ja kas! - sehän toimii...
pääsee
vaikka toiselle puolelle maailmaa
eläen sitten
tilanteet siellä
-väsymättä
vähääkään.
-:-
Hän oli
varovainen mies....
jättäen
aina lähtemättä, kun voi
söi ja
joi vähän
istui illat
yksinänsä
-luullen jopa,
ettei ollut edes olemassa.
-:-
Kuvittelinhan
minäkin joskus
-että hallitsisin
itseäni
ja jokasuhteessa
niin ei vaan
käynyt
-tätä
on pakko hävetä.
-:-
Mielenpuhtaus
olisi kultaa
-ihan tavoiteltava
tarkoitus
silloin jaksaisi
iloita
-olemalla aidosti
reilu
ja elää,
kuin pitääkin.
-:-
Ikäisen
elämä on lomaa
-töitä
sivustaseuraten....
hieman toki
huonolla omallatunnolla
-ei kyllä
tarvitsisi
ollaanhan mekin
oltu remmissä.
-:-
Vastuuntaakka...
josta monet
puhuvat
-ilman hahmoa
-selittämätöntä
kokijaansa kiusaavaa.
-:-
Ilta saapuu....
lännessä
vielä punertaa
sinne siirtyy
päivä
-haikeana katsomme
ihan kuin
ikävä tulisi.
-:-
Ehditkö
kurkistaa minuun?
-ja mitä
näet?
Vanhan harmaan....
-arkuudellaleimatun
siltikin tottapuhuvan.
-:-
Joskus minäkin
uhkun tarmoa
viisitoista
minuuttia
-puoli tuntia
sävelten
soidessa
-paiskautuessa
paperille.
-:-
Syyskaihoja....
-kullankeltaisina
lehtinä
putoilemassa
nurmenvihreään
hämyn etsiessä
ymmärtäjäänsä
mielentäysien
totuuksilla.
-:-
Ei se voi olla
minulle....
-uskokaa pois!
onni on osoitettu
muualle
-puhtaisiin
tapoihin
-ilon kestokuluttajille.
-:-
Kun sanon jotakin
-en aina tarkoita
tärkeästi
-en sitä,
mitä suu jauhaa
aika vasta pyöristää
olonkulmia
-tehden mitoista
muotovampia.
-:-
Ympäristönä
luonto....
se on suurta
murusinakin
-valmiine piirteineen
ehtymättömine
vivahteinensa
fantastista!
- ja hetkestä hetkeen.
-:-
Tuulissa on
alakuloa
-poispyyhinnänmakua...
mennyttä
ei tavoiteta
lähtenyttä
on aiheetonta etsiä
-näinkö
sinunkinkohdallasi, ystävä?
-:-
Ajattelen
-istut siinä...
piirrellen rantahiekkaan
-miettien menopulmia
-tietäen,
eikä luullen.
-:-
Kehitys ei tule
kaviotkopsaen
-ei aina kuin
mielisimme
vasta vastuullisesti
työtätehden
ottamalla itseä
niskasta
ja siirtymällä
tulevien tonteille.
-:-
Suhinaa päänipäällä...
-eihän
tuollaista?
puunoksat varjostavat
Nyt tiedän!
-muuttolintuparvihan
se...
-:-
Osa meistä...
hankkimalla
saatuinensa
-pikkuannoksina
-vähävähältä
aivan kuin,
kulmatkoholla.
-:-
Mielenjärjestys!
-tunnonporstuat
puhtaiksi!
kestokuonat
kankahille
ja ah! - päivähän
se paistaa
eikä penniäkään
köyhdyttäen.
-:-
Äiti oli
hyvä...
-tiesin sen
aina
ei ollut tarpeen
todistaa
näin hänessä
puhtaasti oikeaa
-vieläpä,
hengenherätteisyyden myötä.
-:-
Muistan, kun
ei ollut rahaa....
-sielu väsyi
siihen
ei olisi halunnut
kuitenkaan moista näyttää
-kaikkihan sen
tiesivät ilmankin
lehti kääntyi
kumminkin aina uuteen huomiseen.
-:-
Se oli jo silloin
vanha polkupyörä
vaikkakin muka
jarrut korjattuna
pieni poika
luuli enemmän kuin tiesi
alamäessä
ohjasi enää pelko
törmäys
vastaantuleviin väistämätön
ajopeli täsmälleen
säpäleinä
kotona koivuvitsan
haku
-ja selkäsaunansaanti.
-:-
Antaa ajatuksen
olla....
se tulee jos
tullakseen
ja juuri senvärisenä
kuin haluaa
-työtä
edeltävänä
vastuuta antavana.
-:-
Että oli
mukavaa!
-siinä
ihan sinä itse?
aina sellaisena
kuin muistin
-jättäen
oikotiet tutkimatta
näin taas
tarvetta, kiilloittautua.
-:-
Pilvi kyseli
toiseltaan
sadoitko tarpeeksi?
karistelitko
lastiasi laajalle?
-Sen olin tekevinäni,
-väittä tämä
mutta unohdinko
avata hanani siltikään ajoissa?
-:-
Kala hyppäsi
vedestä korkessa kaaressa
-alastoman tytön
syliin
älä
pelästy, minä olen merestä...
näen huonosti
maalla
-enkä välitä
edes katsoa.
|