1991 Pieni hiljainen mies... 

          Meidän uljas pegasoksemme....
          -ontuvaa...
          runojalkaansa hemmaten
          -ihan sääliksi käy
          mutta eipä siltikään hellitetä.
           
                    -:-
           
          Sama vanha koti...
          -perustuoksuinensa
          tapoihinsa tottunein eläjinensä
          -älä mikään muutu
          ja näin askeleet mitoittuvat määräisikseen.
           
                    -:-
           
          Miten väärin sitä onkaan monissa tehnyt...
          tietoisesti, mutta kun on vaan pitänyt
          -alkuajatusta syytellen
          luulemalla, että niinhän me kaikki...
          kuitenkin totuuden  kalvaessa kupeita.
           
                    -:-
           
          Pieni hiljainen mies tarttuu kynään
          kello on kaksikymmentäkaksi
          sänky olisi levon tyyssija
          rauhoittuminen voisi alkaa
          näkymien ollessa jo huomiseen.
           
                    -:-
           
          Eihän taida haluamasti
          kun mutka tulee, niin metsään...
          sieltä sitten pilkistellen
          -joskopa vielä jotakin...
          taikka ei sitten sitäkään.
           
                    -:-
           
          Vähäkin on koettava arvossa
          -sirunenkin saa riittää
          aika tuo silti joskus tuloksen
          -niukan, tai vielä niukemman
          kiitos! - että näin edes...
           
                    -:-
           
          Puupölkky oli ivallinen
          -etpä taitanut minulle!
          seisoin halkomakirveen kanssa neuvotonna
          pyyhin hikeä ja huohotin, - odotappas!
          -ennen olet palasina, kuin lahoat.
           
                     -:-
           
          Kuvitteleminen on helppoa ja halpaa huvia
          istuu paikallaan hiljaa, ja kas! - sehän toimii...
          pääsee vaikka toiselle puolelle maailmaa
          eläen sitten tilanteet siellä
          -väsymättä vähääkään.
           
                    -:-
           
          Hän oli varovainen mies....
          jättäen aina lähtemättä, kun voi
          söi ja joi vähän
          istui illat yksinänsä
          -luullen jopa, ettei ollut edes olemassa.
           
                    -:-
           
          Kuvittelinhan minäkin joskus
          -että hallitsisin itseäni
          ja jokasuhteessa
          niin ei vaan käynyt
          -tätä on pakko hävetä.
           
                    -:-
           
          Mielenpuhtaus olisi kultaa
          -ihan tavoiteltava tarkoitus
          silloin jaksaisi iloita
          -olemalla aidosti reilu
          ja elää, kuin pitääkin.
           
                    -:-
           
          Ikäisen elämä on lomaa
          -töitä sivustaseuraten....
          hieman toki huonolla omallatunnolla
          -ei kyllä tarvitsisi
          ollaanhan mekin oltu remmissä.
           
                     -:-
           
          Vastuuntaakka...
          josta monet puhuvat
          -ilman hahmoa
          -selittämätöntä
          kokijaansa kiusaavaa.
           
                    -:-
           
          Ilta saapuu....
          lännessä vielä punertaa
          sinne siirtyy päivä
          -haikeana katsomme
           ihan kuin ikävä tulisi.
           
                    -:-
           
          Ehditkö kurkistaa minuun?
          -ja mitä näet?
          Vanhan harmaan....
          -arkuudellaleimatun
          siltikin tottapuhuvan.
           
                    -:-
           
          Joskus minäkin uhkun tarmoa
          viisitoista minuuttia
          -puoli tuntia
          sävelten soidessa
          -paiskautuessa paperille.
           
                    -:-
           
          Syyskaihoja....
          -kullankeltaisina lehtinä
          putoilemassa nurmenvihreään
          hämyn etsiessä ymmärtäjäänsä
          mielentäysien totuuksilla.
           
                    -:-
           
          Ei se voi olla minulle....
          -uskokaa pois!
          onni on osoitettu muualle
          -puhtaisiin tapoihin
          -ilon kestokuluttajille.
           
                    -:-
           
          Kun sanon jotakin
          -en aina tarkoita tärkeästi
          -en sitä, mitä suu jauhaa
          aika vasta pyöristää olonkulmia
          -tehden mitoista muotovampia.
           
                    -:-
           
          Ympäristönä luonto....
          se on suurta murusinakin
          -valmiine piirteineen
          ehtymättömine vivahteinensa
          fantastista! - ja hetkestä hetkeen.
           
                    -:-
           
          Tuulissa on alakuloa
          -poispyyhinnänmakua...
          mennyttä ei tavoiteta
          lähtenyttä on aiheetonta etsiä
          -näinkö sinunkinkohdallasi, ystävä?
           
                    -:-
           
          Ajattelen
          -istut siinä...
          piirrellen rantahiekkaan
          -miettien menopulmia
          -tietäen, eikä luullen.
           
                    -:-
           
          Kehitys ei tule kaviotkopsaen
          -ei aina kuin mielisimme
          vasta vastuullisesti työtätehden
          ottamalla itseä niskasta
          ja siirtymällä tulevien tonteille.
           
                    -:-
           
          Suhinaa päänipäällä...
          -eihän tuollaista?
          puunoksat varjostavat
          Nyt tiedän!
          -muuttolintuparvihan se...
           
                    -:-
           
          Osa meistä...
          hankkimalla saatuinensa
          -pikkuannoksina
          -vähävähältä
          aivan kuin, kulmatkoholla.
           
                    -:-
           
          Mielenjärjestys!
          -tunnonporstuat puhtaiksi!
          kestokuonat kankahille
          ja ah! - päivähän se paistaa
          eikä penniäkään köyhdyttäen.
           
                    -:-
           
          Äiti oli hyvä...
          -tiesin sen aina
          ei ollut tarpeen todistaa
          näin hänessä puhtaasti oikeaa
          -vieläpä, hengenherätteisyyden myötä.
           
                    -:-
           
          Muistan, kun ei ollut rahaa....
          -sielu väsyi siihen
          ei olisi halunnut kuitenkaan moista näyttää
          -kaikkihan sen tiesivät ilmankin
          lehti kääntyi kumminkin aina uuteen huomiseen.
           
                    -:-
           
          Se oli jo silloin vanha polkupyörä
          vaikkakin muka jarrut korjattuna
          pieni poika luuli enemmän kuin tiesi
          alamäessä ohjasi enää pelko
          törmäys vastaantuleviin väistämätön
          ajopeli täsmälleen säpäleinä
          kotona koivuvitsan haku
          -ja selkäsaunansaanti.
           
                    -:-
           
          Antaa ajatuksen olla....
          se tulee jos tullakseen
          ja juuri senvärisenä kuin haluaa
          -työtä edeltävänä
          vastuuta antavana.
           
                    -:-
           
          Että oli mukavaa!
          -siinä ihan sinä itse?
          aina sellaisena kuin muistin
          -jättäen oikotiet tutkimatta
          näin taas tarvetta, kiilloittautua.
           
                    -:-
           
          Pilvi kyseli toiseltaan
          sadoitko tarpeeksi?
          karistelitko lastiasi laajalle?
          -Sen olin tekevinäni, -väittä tämä
          mutta unohdinko avata hanani siltikään ajoissa?
           
                    -:-
           
          Kala hyppäsi vedestä korkessa kaaressa
          -alastoman tytön syliin
          älä pelästy, minä olen merestä...
          näen huonosti maalla
          -enkä välitä edes katsoa.
           

Asko Korpela 20000229 (20000229) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu