1990 Vuoria ei siirrellä... 


         Yksinäinen ei voi jakaa
          hän vaan omii
          -kerää, mitä ei tarvitse
          -tuhlaa, mitä pitäisi säästää
          luo turhista toiveita
          ahdistuu alaslasketusta rimasta
          väsymällä jopa levostaankin.

                    -:-

          Pakahdustaan voi siirtää
          tuntoja paperille piirtää
          ettei syöksy suohon
          juutu täysin tuohon
          -tähän minä tartun.

                    -:-

          Puisto mielessäni...
          vihreitä nurmikoita
          helmeileviä lähteitä
          viilentäviä varjoja
          -tuntoisuutta tarjolla.

                    -:-

          Vuoria ei siirrellä
          aikaa ei ahmita
          siksi tämäkin tauko
          -ulkona asioista
          -mielipidepeloista.

                    -:-

          Jäisit hetkeksi
          ottaisin sinusta kopion
          -mieleni uumeniin
          näin tietäisin, että olet
          ja kestäen ajan kulutusta.

                    -:-

          Yö on rikkaus...
          -ja myös köyhälle
          koska se on unho puutteelle
          lahja paremmiltamme
          -ja saajaan katsomatta.

                    -:-

          -Meri, - laivat
          tervanhajuisia kansilankkuja
          päivänkiloon yhtyneenä
          huutavia lokkeja
          parempaa ei voisi olla.

                    -:-

          On käynyt ennenkin
          -jalka on livennyt
          siitäsaakka pelot
          elämä purkitettuna
          jaksamiset, jalallevietyinä.....

                    -:-

          Ken olitkaan sinä
          -olitko uni unessani
          jääden, minne ei pitäisi
          satutit, vaikka olit kaukana
          pudottaen minut
          -huolienmaahan.

                    -:-

          Tihenevät tauot...
          -jokin meissä
          häivähdys hyvään
          -nimisenänsä, - ilo
          koristeenaan totuus.

                    -:-

          Minä kerään tuntoja
          olenhan tehnyt sitä aina
          -lämpimiä mielteitä
          -arvailujenkinvaraisia
          ja lisäännyn joka ainoasta.

                    -:-

          Aamu sarastaa....
          kastepisaroita puitten oksilla
          usvantakana ujuvia pilviä
          hiljaisuus täyttää tienoon
          on sitä, jota onneksi kutsutaan.

                    -:-

          Suviehtoinen rantama
          aavistuksenomaisia vireitä vedessä
          kaislan kahahdus ruovistossa
          yksinäinen koiranhaukku
          ja taasen hiljaisuus täytenä kaikessa.

                    -:-

          Jos elämänankkuri on juuttunut ajanliejuun
          -mitä voisikaan pieni ihminen
          käydäkkö sinne, mistä ei mitään tiedä
          -alentuako vaan entisten etsijäksi
          vaiko surra, suremastapäästyäänkin.

                    -:-

          Missä ihminen
          -siellä hänen tekonsa
          valaistuen laaduista
          himmentyen hämäristä
          ollen siltikin tekijänsä näköisiä.

                    -:-

          Pelkäämmekö elää
          onko se pilvi, joka ei sada
          vesi, joka ei kastele
          tietoko taidon esteenä
          uskoko ilman ulottuvuutta.

                    -:-

          Illanhämy ohentelee olonpiiriä
          varjot alkavat leikkinsä
          mielikuvituskeijut ilmestyvät piiloistansa
          aika retusoi, jyrkkyyksiä pehmentäen
          ja tunnelma tulee käsin kosketeltavaksi.

                    -:-

          Tunnelma jää väreilemään....
          jos asia on herättänyt kysymyksiä
          -niille pyhittäytyneitä vastauksia
          näin on löytynyt korvaamatonta
          -koskaan, osoitteettaolevaa....

                    -:-

          Ajatuksilla on tapana pyöristyä
          -kulua laisiansa vasten
          silloin tarvittaisiin särmää
          -teroitettuja tuokioita
          pystymistä, suhteessa pysähtyneisiin.

                    -:-

          Hyvät sanat saavat siivet
          ne lämmittävät kylmässä
          tekevät ehdoistetuista tarpeellisen
          miellyttävät, tarkoittamattakin
          ja antavat pontta myöhemmille.

                    -:-

          Kun ei saa palata jälkiänsä
          jää jotakin kaipaamaan
          tuota, mikä innoitti aikanaan
          sitä, joka näytti ylivoimansa
          -vielä, joka ei edes luokse ehtinyt.

                    -:-

          Hyvä on entisensä
          suvi laisensa
          vesi välkkyy
          päivä paistaa
          minä vaan, kun ei mitään....

                    -:-

          Vertaanko?
          -kertaanko?
          molempia varmasti
          ei kyllä aina oikeutetusti
          -ei edes teitäen.

                    -:-

          Nyt on kesä!
          -että mitenkö?
          kun ei palele
          -tarkenee
          siinäkaikki.

                    -:-

          Sen otin, minkä kehoitit
          -pidin ja odotin.....
          kuljin se kainalossa kaikkialla
          yksikään ei osannut selittää
          ja minä mietin jo melkein mahdottomia.

                    -:-

          Ensin oli pelkkä piste
          sitä voi katsoa kauan
          se on säännöllinen
          -reunoiltaan sileä
          ja kuitenkin aina kaiken lopussa.

                    -:-

          Kesäillan rauhaa...
          ja juuri nyt
          pieni tuulenvire lehvistöissä
          hiljainen laineen liplatus
          laiturit veneineen
          savuja saunojen piipuista
          hyvää mieltä
          yön odottelua
          meille tarjotaan paljon
          osaisimmepa vaan hyväksyä...

                    -:-

          Jos elonrattaissa rahisee
          hyytyy hymy
          alenee ilojen pinta
          tähteenä tuhkaa ja tapoja
          -määrät, ettei uskalla edes ajatella.

                    -:-

          Elonherkkyys....
          viisari asioille
          tunnontäristin...
          -älä naiivius naruta
          -huoli henkeä hävitä.

                    -:-

          Olen erilainen vanha...
          -en ehdi kuten muut
          uneksun hereillä
          taivutellen tietoani
          ja käyttäen kuluneita kuteina.

                    -:-

          Hyvyys rakentuu kuin kukka
          juurtuen asioihin
          vaikuttaen päätöksiin
          kehittyen omalähtöisesti
          ja tuottamalla tulosta.

                    -:-

          Taivuta tuuli puita....
          aurinko altista itsellesi
          ruoho rehevänä rynni
          vesi vilkkaasti vilise
          suvi, sivua meitä kaikkia.

                    -:-

          Mato maassa
          lintu puussa
          ilo, itkunsijasta
          tämä tule tinkimättä
          etten etäs etene.
 

Asko Korpela 20000228 (20000228) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu