Yksinäinen ei
voi jakaa
hän vaan
omii
-kerää,
mitä ei tarvitse
-tuhlaa, mitä
pitäisi säästää
luo turhista
toiveita
ahdistuu alaslasketusta
rimasta
väsymällä
jopa levostaankin.
-:-
Pakahdustaan
voi siirtää
tuntoja paperille
piirtää
ettei syöksy
suohon
juutu täysin
tuohon
-tähän
minä tartun.
-:-
Puisto mielessäni...
vihreitä
nurmikoita
helmeileviä
lähteitä
viilentäviä
varjoja
-tuntoisuutta
tarjolla.
-:-
Vuoria ei siirrellä
aikaa ei ahmita
siksi tämäkin
tauko
-ulkona asioista
-mielipidepeloista.
-:-
Jäisit hetkeksi
ottaisin sinusta
kopion
-mieleni uumeniin
näin tietäisin,
että olet
ja kestäen
ajan kulutusta.
-:-
Yö on rikkaus...
-ja myös
köyhälle
koska se on
unho puutteelle
lahja paremmiltamme
-ja saajaan
katsomatta.
-:-
-Meri, - laivat
tervanhajuisia
kansilankkuja
päivänkiloon
yhtyneenä
huutavia lokkeja
parempaa ei
voisi olla.
-:-
On käynyt
ennenkin
-jalka on livennyt
siitäsaakka
pelot
elämä
purkitettuna
jaksamiset,
jalallevietyinä.....
-:-
Ken olitkaan
sinä
-olitko uni
unessani
jääden,
minne ei pitäisi
satutit, vaikka
olit kaukana
pudottaen minut
-huolienmaahan.
-:-
Tihenevät
tauot...
-jokin meissä
häivähdys
hyvään
-nimisenänsä,
- ilo
koristeenaan
totuus.
-:-
Minä kerään
tuntoja
olenhan tehnyt
sitä aina
-lämpimiä
mielteitä
-arvailujenkinvaraisia
ja lisäännyn
joka ainoasta.
-:-
Aamu sarastaa....
kastepisaroita
puitten oksilla
usvantakana
ujuvia pilviä
hiljaisuus täyttää
tienoon
on sitä,
jota onneksi kutsutaan.
-:-
Suviehtoinen
rantama
aavistuksenomaisia
vireitä vedessä
kaislan kahahdus
ruovistossa
yksinäinen
koiranhaukku
ja taasen hiljaisuus
täytenä kaikessa.
-:-
Jos elämänankkuri
on juuttunut ajanliejuun
-mitä voisikaan
pieni ihminen
käydäkkö
sinne, mistä ei mitään tiedä
-alentuako vaan
entisten etsijäksi
vaiko surra,
suremastapäästyäänkin.
-:-
Missä ihminen
-siellä
hänen tekonsa
valaistuen laaduista
himmentyen hämäristä
ollen siltikin
tekijänsä näköisiä.
-:-
Pelkäämmekö
elää
onko se pilvi,
joka ei sada
vesi, joka ei
kastele
tietoko taidon
esteenä
uskoko ilman
ulottuvuutta.
-:-
Illanhämy
ohentelee olonpiiriä
varjot alkavat
leikkinsä
mielikuvituskeijut
ilmestyvät piiloistansa
aika retusoi,
jyrkkyyksiä pehmentäen
ja tunnelma
tulee käsin kosketeltavaksi.
-:-
Tunnelma jää
väreilemään....
jos asia on
herättänyt kysymyksiä
-niille pyhittäytyneitä
vastauksia
näin on
löytynyt korvaamatonta
-koskaan, osoitteettaolevaa....
-:-
Ajatuksilla on
tapana pyöristyä
-kulua laisiansa
vasten
silloin tarvittaisiin
särmää
-teroitettuja
tuokioita
pystymistä,
suhteessa pysähtyneisiin.
-:-
Hyvät sanat
saavat siivet
ne lämmittävät
kylmässä
tekevät
ehdoistetuista tarpeellisen
miellyttävät,
tarkoittamattakin
ja antavat pontta
myöhemmille.
-:-
Kun ei saa palata
jälkiänsä
jää
jotakin kaipaamaan
tuota, mikä
innoitti aikanaan
sitä, joka
näytti ylivoimansa
-vielä,
joka ei edes luokse ehtinyt.
-:-
Hyvä on
entisensä
suvi laisensa
vesi välkkyy
päivä
paistaa
minä vaan,
kun ei mitään....
-:-
Vertaanko?
-kertaanko?
molempia varmasti
ei kyllä
aina oikeutetusti
-ei edes teitäen.
-:-
Nyt on kesä!
-että mitenkö?
kun ei palele
-tarkenee
siinäkaikki.
-:-
Sen otin, minkä
kehoitit
-pidin ja odotin.....
kuljin se kainalossa
kaikkialla
yksikään
ei osannut selittää
ja minä
mietin jo melkein mahdottomia.
-:-
Ensin oli pelkkä
piste
sitä voi
katsoa kauan
se on säännöllinen
-reunoiltaan
sileä
ja kuitenkin
aina kaiken lopussa.
-:-
Kesäillan
rauhaa...
ja juuri nyt
pieni tuulenvire
lehvistöissä
hiljainen laineen
liplatus
laiturit veneineen
savuja saunojen
piipuista
hyvää
mieltä
yön odottelua
meille tarjotaan
paljon
osaisimmepa
vaan hyväksyä...
-:-
Jos elonrattaissa
rahisee
hyytyy hymy
alenee ilojen
pinta
tähteenä
tuhkaa ja tapoja
-määrät,
ettei uskalla edes ajatella.
-:-
Elonherkkyys....
viisari asioille
tunnontäristin...
-älä
naiivius naruta
-huoli henkeä
hävitä.
-:-
Olen erilainen
vanha...
-en ehdi kuten
muut
uneksun hereillä
taivutellen
tietoani
ja käyttäen
kuluneita kuteina.
-:-
Hyvyys rakentuu
kuin kukka
juurtuen asioihin
vaikuttaen päätöksiin
kehittyen omalähtöisesti
ja tuottamalla
tulosta.
-:-
Taivuta tuuli
puita....
aurinko altista
itsellesi
ruoho rehevänä
rynni
vesi vilkkaasti
vilise
suvi, sivua
meitä kaikkia.
-:-
Mato maassa
lintu puussa
ilo, itkunsijasta
tämä
tule tinkimättä
etten etäs
etene.
|