1988 Runontapaisia...

                
               Varjoja
               ihminen yössä
               ei rohkeutta
               ei tahtovuutta.
               Hämyjen laumat
               tähdet vartioinaan
               miten osaisi
               nähdä suuntia
               hakien rohkeutta
               etsien omintaan.
               Vailla taitoja
               poissa jäljiltänsä
               -yö väistyköön
               ilo saapukoon
               ollaan valmiina
               ja perääntymäänkin.
                     -:-         
               Sinä olet kuin runo
               minulle kyllä kaukaaluettavissa
               kuitenkin ymmärtäen käsitettävänä
               -syvintäruokkivana.
                       -:-
               Ystävä...
               kuuloke hyvillemme
               tae puheoikeudesta
               ja näin monissa avuiksi.
                       -:-
               Myrskyn soidessa
               pilvet juoksevat
               sateet putoavat
               ihminen näkee ja kokee.
                       -:-
               Iloton
               on myös alaton
               kiipeää katolle
               ja tähyää kauaksi.
                       -:-
               Voittajat nauttivat
               heitä palvotaan,
               mitä eivät edes kestäisi
               tulematta itselleen orjiksi.
                       -:-
               Sinun hyväsi
               -myös minun,
               onnesi
               -samoin.
               Käsikädessä
               tyynnä,
               valoa sydämissä
               eikä pelkoa.
                       -:-
               Mehän tiedämme, vaikka emme osaa
               me tunnemme saamatta kokea
               silti ilo on tuttua
               naurussakin merkkimme,
               näin päivät painuvat
               ja elämä on hyvä.
                       -:-
               Lähteviä laivoja
               kouristavaa kaipuuta
               muistoja hyvistä
               kyynelkiiltoa silmissä.
                       -:-
               Hyviä sinä ruokit
               minä taasen elän niukasti,
               ole aina omiesi vartijana
               sinähän säteilet suurta.
                       -:-
               Älä vaadi
               ettet loukkaa
               usko itseesi
               niin toisiinkin.
               Mene mukaan
               tule myös takaisin
               opi eilisestä
               huomaa huomisesi.
                       -:-
               Usvientakana kaukaisuudessa
               siellä ovat määrät
               poissa pilaavista käsistä
               etäällä itsekkyyksistä.
               Sinne halajamme
               koskaan ehkä pääsemättä
               riutuen ikävässämme
               mutta uskossa vahvistuen.
                       -:-
               Viita on hiljaa
               tuuli nukkuu
               on ajatusten aika
               hetki ilmaisulle.
               Ikävä ojentaa käsiään
               -ei, älä tänne!
               olen ymmärtäjä
               vaikka ilman paljojani.
                       -:-
               Haaveemme on kuin ruoho
               syksy vie sen mennessänsä
               jää kylmyys
               iloton elämä.
               Paljoja olemme vailla
               monista luopuneita
               uudet toiveet tulkaa!
               ja ottakaa osanne taakasta.
                       -:-
               Silta on arvokas
               toisesta toiseen,
               ihmisen yhteys
               näkyvyyttä sydämeen.
                       -:-
               Kasteinen nurmi
               yö hämyinensä
               pisaroitten tipahtelua
               ja aika omassa mitassaan.
               Taivaanranta
               punertavat pilvet
               istujalla ikävä
               menneitten painoista.
                       -:-
               Ole aaltona meressä
               -tulena takassa
               ihmistä onnellistuttaen
               ja kestäen kaikkea.
                       -:-
               Suru....
               punoittavin silmin
               valvotuin öin
               kumaraisin hartioin.
                       -:-
               Putoilevat sadepisarat
               kuin kyyneleitä hämyssä
               lahjoina pilviltä
               terveisinä tuulilta.
               Vesi väreilee
               leyhyn sylissä
               ollen odottavalla mielellä
               lisien tuloista.
                       -:-
               Vuoret sinisessä hämyssänsä
               piirtäen taivaalle ääriviivojaan
               iltapilvien ympäröiminä
               jylhässä suuruudessaan
               yksinäiseen olotilaansa sidottuna.
                       -:-
               Puut humisevat
               neulasia juurillansa
               holvistoissaan hämärä
               näin toimii oleellisin.
               Ihminen etenee
               katselee taaksensa
               -jatkaa
               ja on yhäkin epäilevä.
                       -:-
               Tähdet syttyvät
               vesi kimmeltää
               ajatusyhteyksiä
               elämä keskellämme.
                       -:-
               Kaikkea ei saa
               ei meriä
               ei taivaita
               siltikin ihmisenosan
               ja tuon oman vähimpänsä.
                       -:-
               Paljoni menivät
               en voinut estää
               -en edes ehtinyt
               ja jäin näihin
               -omiin vähiini.
                       -:-
               Mieli sen tarvitsisi
               tuon ilonsaarensa
               tunnonrantoineen
               öitä lepäämisiin
               kesiä kehittyäksensä. 
                       -:-
               Elämä on kertomuksia
               suuresta vähyydestä
               piilotetusta hyvyydestä
               yhteyksienotoista
               ja tarpeettomista selänkäännöistä.
                       -:-
               Kissa kehrää...
               -päivän kuvajaisella
               lämmöstä nauttien
               tassujansa ojennellen
               kellon raksuttaessa tasaisesti seinällä.
                       -:-
               Ihminen rantakivellä
               kädessään kukka
               ajattelemassa sitä, mitä ei ole
               suremassa, mitä ei tule
               mielteensä, kuin horisontti taivaanrannalla.
                       -:-
               Voimatta....
               tuntee liikaa
               hukkuen määriin
               etsien tietä
               -pieniäkin polkuja.
                       -:-
               Liikahtiko joku?
               -sydämestäköhän se lähti
               vahva tunne
               ilonaavistus
               -elämäntaju.
                

Asko Korpela 20000218 (20000218) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu