Evakoiks ket sota sotki heitä päähän elo potki kotinsa kun täytyi jättää ahdistusta tuntoon mättää. Rakkaat kotikonnut heittää apeansa nauruun peittää helppoa ei tälleen elos katse uuteen aina pelos. Synnyinsijat vieraan alla perikysymyksis halla juuriltaan kun äkkiveto valtaajanhan, toimet eto. Pakko tottua ol moiseen kiintyy seutuun aivan toiseen ihmislasta myrskyt paiskii arint rinnan yhä raiskii. Luovuttihan suomi palan vaik ol omaa, kautta valan ylivoima silloin mallas kodit monilt hukkaan kallas. Uhrit myöskin maassa suurii kärsimysten nosti muurii poika ehkä, isä kaatui tulevaisuus näishän maatui. Sankarhaudat kertoo tuosta nuortentuhon täydenvuosta silmät sammui kirkkaat siellä mit ei maalaisjärjel miellä. Jokainenhan täällä tärkee oikeut ei kellään särkee ihminen jos toistaan vastaan sellain äly saatav lastaan. Yhteispelin säännöt voimaan käsikäteen, laulut soimaan inhimillinen taas kukkaan mikä väliin joutui hukkaan. Arvot uuteen, lahja paras rakennelmat näitten varas ällös poikin käykö kukaan hyvään lähtekäämme mukaan.
Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu