19850507 Sankarhaudat

Evakoiks ket sota sotki
heitä päähän elo potki
kotinsa kun täytyi jättää
ahdistusta tuntoon mättää.

Rakkaat kotikonnut heittää
apeansa nauruun peittää
helppoa ei tälleen elos
katse uuteen aina pelos.

Synnyinsijat vieraan alla
perikysymyksis halla
juuriltaan kun äkkiveto
valtaajanhan, toimet eto.

Pakko tottua ol moiseen
kiintyy seutuun aivan toiseen
ihmislasta myrskyt paiskii
arint rinnan yhä raiskii.

Luovuttihan suomi palan
vaik ol omaa, kautta valan
ylivoima silloin mallas
kodit monilt hukkaan kallas.

Uhrit myöskin maassa suurii
kärsimysten nosti muurii
poika ehkä, isä kaatui
tulevaisuus näishän maatui.

Sankarhaudat kertoo tuosta
nuortentuhon täydenvuosta
silmät sammui kirkkaat siellä
mit ei maalaisjärjel miellä.

Jokainenhan täällä tärkee
oikeut ei kellään särkee
ihminen jos toistaan vastaan
sellain äly saatav lastaan.

Yhteispelin säännöt voimaan
käsikäteen, laulut soimaan
inhimillinen taas kukkaan
mikä väliin joutui hukkaan.

Arvot uuteen, lahja paras
rakennelmat näitten varas
ällös poikin käykö kukaan
hyvään lähtekäämme mukaan.

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu