Irti pitäis kaikki ottaa mitä kesä syliin mottaa tunnelmii, kuin laittaa mappiin toivois, menis kaikki nappiin. Suvenaika kuluu pian taasen syksy, kylmän, lian lämpöä taas uutta vuottaa mieltymystä aatos tuottaa. Vuosi aina iänkasaan kyllä rupee oloo tasaan helppoo tajuta tuo kulku kesä kesält jostain sulku.
Teostolta tuli manii mullehan tuo aivan hanii vaik ei summa järinsuuri särkyi silti kohdalt muuri. Ensimmäiset tuolta markat säännöthän on noissa tarkat Huusarii saan tuosta kiittää vähyyteni mukaan liittää. Muual oisi ollut tukos jutunkulku iäks lukos nyt on auki saatu putki sinne kipaleit vaan hutki. Vaik ois rahallisest pientä tunnol silti innonlientä huomaa että naftist pystyy eikä hakkaa tyhjään rystyy. Kymmenen jo vuotta puuhas parempaa kuin tyhjänluuhas moni silti turhaks kokee kuinka viitsii, ehkpä hokee. Yksinoloon tulee täytet kyvyistäänkin pientä näytet ettei ole aivan nolla sätellessä himmeest polla. Kertaan vielä, tää ei tärkeet muulla suunnal aivan märkeet leikkiähän mulle toimi hevonseläs lämmin loimi. Tahtomattaan joutuu näihin käsiks nyörin langanpäihin yli odotusten antaa mennes kohti taivaanrantaa. Oon siis kiitollinen kovin porttein olles aukiovin taidoillani vähil pelaan avomielin uutta kelaan.
Kynää jos ei meillä oisi ongelmia matkaan toisi miten saisi aatteens talteen väistäelis mielens kalteen. Raapustaisko kivel seinään turvautuisko ehkpä heinään jotain viiruu pitäis jättää koukeroist kun rintaan lättää. Nyt on kuulakynä valttii vähitenhän tarvii malttii säiliössään riittää pitkään esteenä ei temput mitkään. Lyijykynä, peruslaite rihvelille siitä taite kuluvaista, hupaa kärki usein puuhan kesken särki. Suttuistakin lyijy paprul pitkäänollen näyttää haprult kuulapännä paikkans täyttää mustetta ei tarvi käyttää. Konekirjoitus tää nasta jäki sileätä vasta jos on käsiala heikko naputtele silloin veikko.
Nuottinipun postiin puotin perilmenoon pikaan luotin saksalassa täyttäät hyllyy toppailla ei tarvi myllyy. Kuinka stopinkanssa kävis miten into hetkes hävis eihän luontuis tiedän vissiin äijä saattais itsens pissiin. Vuosikausii elontäyte monel suunnal siitä näyte yhtä tärkee niinkuin leipä ilman toimeen tulis eipä. Joskus tuntuu, haraa vastaan koettelee aika lastaan tauon peräst jälleen syttyy senkun aiheil täyttää pyttyy. Rajattahan riimeis kertaan tuntoi hetkittäinhän vertaan eihän päivis uutta aina toinen toisen kuni laina. Samoi aiheit jos ei käytä ei kyl rehelliselt näytä aina ei lie eelleenmenoo joskus pelkäst selkäkenoo. Ei voi kaikkee ottaa esiin arimmat jää piiloinspesiin ratkaisu tää paras varmaan peitos arjenkulun harmaan. Mieli tekis avoin olla varottelee silti polla jos noin toimit, löydät harmin nyky olotila varmin. Tarve laittaa ylös sanoi mulle ne kuin päästäis hanoi älköön tuomittako siitä kummempaan ei kyvyt riitä.
Iänmyöt ei omil pärjää apukeinot kulkuu värjää noithan löytyy tulles tarpeen puutteet käyvät silloin arpeen. Silmälasit vaikka ensin ilmankulkeis, metsäänlensin kirjoitust ei nääkään valos mikä sähköl lähtee talos. Päivänpaistees ehkpä riittää rilleistä sil syytä kiittää noitten avuil kyllä hoituu apusilmät, iloks koituu. Sitten vaikka tekohampaat ikenil kuin pieneks hankaat lapsensaadut pois jos suusta ei oo apuu mistään muusta. Nuo jos toimii, miksi suree ärhäkäst vaan kaikkee puree jos nää kohdallansa pysyy lompsalt vaanhan luvan kysyy. Voi myös poissa olla raaja puute tuolloin, harmi taaja proteesista taasen apu hukassa ei ykskään papu. Tekojalal pääsee liikkuun vaikka paino toisin kiikkuu omaa eihän täysin korvaa mestari kun puusta sorvaa. Kättenkanssa sama peli tekokalust tulee veli apulaite mones tärkee paitsiolo mieltä särkee. Pään ei sijal löydy muuta eihän voine käyttää puuta tikkui menis ehkä sormiin ylettäis ei aatos normiin.
Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu