19850000 Lisää vanhoja


20011203 TUKEAKIN JOSTAIN...

Ihmiselle tulee hätä
ettei kaikki yksinjätä
orpous voi saada vallan
tehden silloin täyden hallan.
Epävarmuus kasvaa suureks
alakulonpaineen juureks
mist on vaikee ylös nousta
tunto kun ei kaikes jousta.
Vammautua voi myös sielu
kieroutumil aukee nielu
itsetunto jos on jäässä
erheelliset luulot päässä.

Raskasta näin kovin matka
huonoon mielin eihän jatka
jospa osais kelkkans kääntää
hanat kiinni tyhjält vääntää.
Pinttymistään pääsis eroon
järkeään sais uuteen teroon
miellyttäväks olons tuntis
vapinoi ei housunpuntis.
varmuutta ain oottaa mieleen
kultivoituu myöskin kieleen
ettei tekis aivan vikaan
tuhris parastansa likaan.

Tukeakin jostain haluis
epävarma ettei kaluis
yhteyt jos ei voi löytää
hankaluuksiin pakost töytää.
Masentavaks olons kokee
niin myös toisil, aatos hokee
tuol ei kyllä mitään voita
jos ei ylemmäksi koita.
Kun sais perimmäistä uskoo
mist ois kaukana tuo fuskoo
paremmaksi elo kääntyis
omiin tekoihins ei nääntyis.


20011203 ITSEST TIEDÄN...

Ennen talois lehmii, hepoi
joittenkans ei tullut lepoi
onhan toki vielä nytkin
harvemmas vaan helää kytkin.
Karjat mit ny, ovat suurii
silmänkantamoinen, kuurii
tekniikka se siellä jyllää
oloo kivansuuntaan myllää.
Hevosii ei usein näe
ohi taloist tuokin säe
ennen raskaat hommat teki
kesäl kärryil, talvel reki.

Niinpä, peltotöissä kesäl
aina hopat tärkeenpesäl
niitten ympärillä toimet
liitereissä kirjoloimet.
Ajomiehii montaa sorttii
useille ei antais korttii
pieksäminen melkein tapa
vaahdossa vaik humman lapa.
Itsestäinkin syytä löytyy
kiukuntakaa tuolta, töytyy
luontokappaleen tuon suhteen
ansainnut oon pienen nuhteen.

Tajus kyl, ei tämä laitaa
kyntöhommis kastoi paitaa
vedossa jos huomas vikaa
ohjasperät läpsi pikaa.
Metsätöis myös hoppa tiukal
ukkoin hermot, nekin piukal
liiat määrät kuormaa rekeen
väärinhän siin rupes tekeen.
Katuu näin saa montaa puuhaa
ei siis ihme, syrjäs luuhaa
muistellessa miinuspuolii
pakost tulee jälkeen huolii.


20011203 NÄKEIN METSÄT...

Jos kel täällä paha olla
vika-arvoi työstää polla
elämä on hieno juttu
myöntänee kait vieras, tuttu.
Kun vaan ruokaa kyllin riittää
tuosta sitten muistain kiittää
onhan paikkoi, mis nyt kato
kuivuudesta mennyt sato.
Näkein metsät, sekä pellot
kuullen pyhin kirkonkellot
huomatessa kaiken hyvän
taipuu tuntoon, nöyrän, syvän.

Yksin kuka mitään voisi
huoliaan vaan tulles toisi
valmista on kaikki eeltä
senkun nouset kohol reeltä.
Rajallinen meillä taju
vasta koituu temppu raju
selviönä kaikkee pitää
omahyvää syömmes itää.
Kyräillään viel monast toista
ettei yli oman loista
autot. talot, kalliit laittain
ihmisyyden vähäks taittain.

Materia saa jos vallan
aivanvarmaan tekee hallan
sille mikä herkint tunnos
eihän pysy tuolloin kunnos.
Mielenlämpö kaikist tärkein
viha taasen pelkäst särkein
osais elää kuten pitäis
siinä taitoo oikeet itäis.
Löytyis malli, kuinka toimis
oikeet arvot matkalt poimis
kunpa kykeniskin tuohon
harvemmin siin vajois suohon.


20011203 HUOLTA VARMAAN...

Tallessa on vihdoin sato
eipä tullut nytkään kato
sateita vaik tämäntästä
rauhan hukkas elämästä.
Pehmeäksi laittoi pellot
kilisivät huoltenkellot
tuonnek jäävät viljat kuraan
veisi äijän mietteet, muraan.
Kohtuullinen myöskin tulos
hyviltunnoil lähtee ulos
päivänpaiste mulle sattuu
pääl ei paitaa, semmin hattuu.

Marraskuus ois täällä synkkää
kanarial meikä kynkkää
jos ei taudeist olis haittaa
reilasollen kaikki maittaa.
Nää taas murheet, tuon on ajan
aatteluitten tehdä pajan
kynnöt kohta täällä eessä
solputella saakhan veessä.
Täälkin kyläl viljaa maalla
pehmeentakii ovi haalla
miel vaik tekis, ethän korjaa
tilanne tää varmaan orjaa.

Huol jos aina kalvaa mieles
katkeruutta löytyy kielest
saamat jos jää peltoon markat
miehilt näilt, ketk nuukantarkat.
Luonto konstejaan taas näytti
kaivotkin nyt tiuhaan täytti
pitkin suvee, pientä ouruu
normaalisti, kuivast mouruu.
Harmit talonpojan tutut
tarkastottain näinhän jutut
pinnan pistää monast kireel
esteenä se parhaanvireel.


20011203 KYNSIN EN OO...

Velvoitteit en missään siedä
vapauttain eihän viedä
tuputtaa on aivan suotta
käplehtelen eelleen vuotta.
Aatosta ei panna rautoin
porukkaan ei käydä nautoin
kallonpuolla antaa soittaa
mälsän olon näin vaan voittaa.
Haasteissani ruttuu käytän
ilman sävelillä täytän
tuo saa kyllä osalt riittää
eikä siit ees tarvi kiittää.

Omintani nuotein esiin
pakertelen tunnonpesiin
laadusta ei edes tietoo
onko vahvaa, taikka mietoo.
Ystävii ei tälleen kerry
ulkotuki, liioin verry
sisält rauhan täytyy lähtee
etsittäissä oikeentähtee.
Kynsin en oo hyvää vastaan
silt ei helli elo lastaan
vaikeimman voi kyllä kiertää
silti jollainsuunnal hiertää.

Tuppautuis vaan kamut liki
orpoudest ei niin ois hiki
aistis, mustkin jotain iloo
eikä pelkkää ajanpiloo.
Oppimisthan kaikes tarvii
hakiessa tiedonsarvii
nupinlaadust sitten riippuu
kuinka huules pitää piippuu.
Jospa osais katsoo silmiin
muistain, ettei kelpaa filmiin
tällaisena rennost olla
kylmänä ain polul polla.


20011203 AIDANTAKAN...

Jotakin jos täysin puuttuu
pakkomielteeks saattaa muuttuu
ehkpä rahanroinaa vähän
kiinto liikaa, tarttuu tähän.
Taikka yksinolo painaa
haluis tuos vaik toisilt lainaa
perheellisii katsoin pitkään
estä tuost ei käskyt mitkään.
Vertaa toisten eloo omaan
yhdesoloo, niinkuin lomaan
pysyis kateentuntu sivus
käsi realismin vivus.

Aidantakan vihreet ruoho
mut ei siellä konsa nuoho
ulkopuolla, vesi kielel
joten surrullisel mielel.
Elintasoi, lähel tarkkaa
kuinka naapur käyttää markkaa
mukavaa ois heidän housuis
lepattaisi tuhdist nousuis.
Itsel vaikka olis hyvä
muuanne on silti jyvä
aatos kuriin pitäis laittaa
hölmöilyiltä niskat taittaa.

Omaans oloons täytyis tyytyy
kun ei kelleen saa sit myytyy
ihan laatuunkäypää tääkin
hartehilla oma pääkin.
Vaik ei tässä kasvot nätit
omaa turhaa itses sätit
lahjakshan on kaikki saatu
kelvattava sikspä laatu.
Päässä kalju komeest kiiltää
rosta naama ilmaa viiltää
mennään näinkin viuhtoin tiellä
eikä hepoo moisest piellä.

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu