Tosikko jos oisin perin vakavia mietteit kerin nytpä tiedän, en oo rotuu mielikuvat saavat hotuu. En voi näyttää, mitä olen harmaanrataa arjes polen huumor elää, senhän takaan kaukana oon hahmost vakaan. Vaikka päältä synkkä naama huomenlahjaks aivan saama pinnan alla ilkikuri mikä mua yhä puri. Kaavat eivät kuulu mulle vaikka tuolta näyttäis sulle pinttyneet on kyllä tavat silti uuteensuuntaan vavat. Mielikuvain annan hyppii tulleet idut senkun nyppii teenpä nuotin, taikka riimin en oo paulois minkään tiimin. Työst en enää tippaa piittaa selkäkulut kaiken niittaa mietepuolla nykytoimet siellä puissa aina loimet. Kuteita kun väreis löytää joskus ehjempäänkin töytää loksahtaa kuin haka säppiin tietää jotain jäävän näppiin. Homet ei saa pinnal päästää siltä perusolo säästää kohta huomaa, näinhän pitää ajatus kun uusi itää.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu