19840914 Kukkii ahot

Paljon antaa kesäsuomi
silloin kun on kukas tuomi
lintuinlaulu täyttää tienoon
katseen maisemaan luot hienoon.
Loistaa ahot, mäenrinteet
poissa kaikest ovat pinteet
mitkä estäis kauniinkulun
ylipursul laittais sulun.

Huokuu metsät tyyntä rauhaa
vastapainoks kosket pauhaa
ne, jotk vapaast sielä virtaa
koristavat elonpirtaa.
Vesii ilman huonost jaksais
karuin sävyin kaiken maksais
mut näät, läikkyy järvein pinnat
odotuksest täyttyy rinnat.

Muistaa meren suolantuoksun
jokisuitten virranjuoksun
kallioiset ulkokarit
mietties jo tulee varit.
Pellonrinteil vilja kypsyy
karja oottaa iltalypsyy
hienot puolet kesä näyttää
toivehilla mielet täyttää.

Pienuutensa huomaa täällä
jos käyt rantaan myrskysäällä
kuohuu aava, laulaa laine
vanhastaan tuol jylhänmaine.
Kesäaamuist muistot säilyy
vedet tyyninä kun päilyy
sirkkain sirittävän kuulet
tauluu katsois, melkein luulet.

Herkimmillään tuolloin aistit
kesästä sä kaiken maistit
ethän hukkaa tuntuu tuosta
yltäkylläisyydenvuosta.
Kylmän kestää, oottain kesää
huomaa, tekee linnut pesää
aika kulkee, vuodet vaihtuu
toivois, huoli mielen haihtuu.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu