Paljon antaa kesäsuomi silloin kun on kukas tuomi lintuinlaulu täyttää tienoon katseen maisemaan luot hienoon. Loistaa ahot, mäenrinteet poissa kaikest ovat pinteet mitkä estäis kauniinkulun ylipursul laittais sulun. Huokuu metsät tyyntä rauhaa vastapainoks kosket pauhaa ne, jotk vapaast sielä virtaa koristavat elonpirtaa. Vesii ilman huonost jaksais karuin sävyin kaiken maksais mut näät, läikkyy järvein pinnat odotuksest täyttyy rinnat. Muistaa meren suolantuoksun jokisuitten virranjuoksun kallioiset ulkokarit mietties jo tulee varit. Pellonrinteil vilja kypsyy karja oottaa iltalypsyy hienot puolet kesä näyttää toivehilla mielet täyttää. Pienuutensa huomaa täällä jos käyt rantaan myrskysäällä kuohuu aava, laulaa laine vanhastaan tuol jylhänmaine. Kesäaamuist muistot säilyy vedet tyyninä kun päilyy sirkkain sirittävän kuulet tauluu katsois, melkein luulet. Herkimmillään tuolloin aistit kesästä sä kaiken maistit ethän hukkaa tuntuu tuosta yltäkylläisyydenvuosta. Kylmän kestää, oottain kesää huomaa, tekee linnut pesää aika kulkee, vuodet vaihtuu toivois, huoli mielen haihtuu.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu