Turvaa, pahanpäivänvaraa hakee moni meistä asian tuon puolesta ain taitettu on peistä. Eläkkeet on pinet, surraan jot ei riitä kunnon tuonhan tuntee moni iikka sopukassa tunnon. Sodatkin on käyty läpi henki sentään säilyi aivan muuta nuorena haavekuvis päilyi. Kuvitelma, perhe oma löytyis joskus täältä vaikka minne katsasteli syömmet tuntui jäältä. Usko horjui pahankerran pokka petti mulla eihän voimaa uskoa et kukaan voisi tulla. Tulos silloin tiedossa häämötti näin eessä eihän elon kulunpäällä kukaan vieres reessä. Syynä tähän heikko tahto minkä tuolle mahtaa räpistelyt laiskanpojan vaivaa luokseen rahtaa. Nytpä mieli toisin oisi äly myöhään heräs ihan turhaan itsenpäälle hiilii kuumii keräs. Tyytyä vaan täytyy mielin vähään, mit sai aikaan silti usko säilyy hyvään kaiken kauniin taikaan.
Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu