19840000 Turhaa surra

Turvaa, pahanpäivänvaraa
hakee moni meistä
asian tuon puolesta ain
taitettu on peistä.

Eläkkeet on pinet, surraan
jot ei riitä kunnon
tuonhan tuntee moni iikka
sopukassa tunnon.

Sodatkin on käyty läpi
henki sentään säilyi
aivan muuta nuorena
haavekuvis päilyi.

Kuvitelma, perhe oma
löytyis joskus täältä
vaikka minne katsasteli
syömmet tuntui jäältä.

Usko horjui pahankerran
pokka petti mulla
eihän voimaa uskoa
et kukaan voisi tulla.

Tulos silloin tiedossa
häämötti näin eessä
eihän elon kulunpäällä
kukaan vieres reessä.

Syynä tähän heikko tahto
minkä tuolle mahtaa
räpistelyt laiskanpojan
vaivaa luokseen rahtaa.

Nytpä mieli toisin oisi
äly myöhään heräs
ihan turhaan itsenpäälle
hiilii kuumii keräs.

Tyytyä vaan täytyy mielin
vähään, mit sai aikaan
silti usko säilyy hyvään
kaiken kauniin taikaan.

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu