19840000 Miehen huonompi päivä

Huonoihin päivihin jokainen töytää
aina vain kehnon sen edestään löytää
iskee vaik varpaansa pöytänsä jalkaan
tuosta kaik lähtevi noin ylimalkaan.

Kahvi on kylmää, ja kuivaa on pulla
miksi nyt vastaiset ryöppynä tulla
vaimonkin naama niin harmaalta näyttää
penskatkin veistä viel väärin he käyttää.

Ihme ja itku, kun partakin kasvaa
keksisi joku jo sellaista rasvaa
naamaan kun pyyhkisi, haivenet hukkuis
leualla siljalla mieluusti nukkuis.

Sukatkin hukassa, rypyssä paita
ihme jos tämä ei ärtymään laita
varmaankin väärällä kyljellä nousin
painajaisunia yönhän jo sousin.

Kellonkin viisarit vinhasti kääntyy
aamusta alkaen kaikkeen jo nääntyy
missä lie salkkukin, tuohon sen jätin
paperit siitä kun pöydälle mätin.

Pusua tule ei vaimo nyt sulle
et ole kultainen ollut sä mulle
kiukku täs rintaani pistää ja rassaa
tässä ei normaali mikään nyt passaa.

Päivä jo pitkällä, huono vaan tuuli
lerpallaan yhä on miekosen huuli
hiljaa kyl huomailee vikansa laadun
puikon tuon nenäänsä tyhjästä saadun.

Työt kun on loppu, mies oven näin sulkee
mietteissään kotihin nolona kulkee
kuinka tuon selittäis aamuisen tilan
voisiko kuitata varjolla pilan.

Nytpä jo aukeaa kotinsa ovi
tuumata hyvä ois pikkuinen tovi
vaimo hän kapsahtaa ihana kaulaan
ennenkuin takkia saa edes naulaan.

Myöntää näin virheensä täytyy ne kyllä
eipähän tasalle kelpoisten yllä
huonosta tuulesta toivoisi päästä
tuleva elämä tuolta mua säästä.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu