19840000 Kesäilyä


20011206 TUNTEET ON TODELLA...

Kuudetta aistia sopinee käyttää
mieltä kun haaveilla reilusti täyttää,
unelmat viitoittaa perille
ajatteet kiertyvät kerille.

Elämän arki on hankala juttu
mielteittenpoluille, jos sitä kuttu,
täytyisi taidolla järjestää
henkisenpuoltansa kärjestää.

Monasti itseens ei tarpeeksi luota
eikä ees kaartele etäämmält suota,
joutuen kokemaan kovia
lonksuttain harmien ovia.

Tunteet on todella mahtava voima
bumranginluonteinen sisäinen soima,
annetaan hitsissä vaikuttaa
ykstoikonpeltoa laikuttaa.

Joku voi aatella, tuohan on hullu
orpuudennurkassaan sellaiseks tullu,
siedetään pitäillä kantansa
mustailla omansa rantansa.

Iloa pakataan päivittäin völjyyn
tuolla saa sielunsa rattaita öljyyn,
omat nuo niukkansa muistaen
epäilyt puserost puistaen.


20011206 MIKSI SILT...

Nytpä on kesäinen vallannut suomen
samaa tuot helkkyä tuonenee huomen,
vilut on karisseet kimpusta aivan
unohtaa useemman tullehen vaivan.
Vehreys kartanoil komeelta näyttää
merenkin peili sen ääriä täyttää,
päivällä välkkyilee hopean lailla
ei osais tyytyä tuollaista vailla.

Miksi silt kannamme rinnassa tuskaa
vähäinen minä mit esille kuskaa,
hiukkoja ovathan todella harmit
joilla on esteinä puutteistenkarmit.
Unohduspuolelle sylkyiset heittää
häveten okaita, mieli joit keittää,
vuotetaan toistemme iloja luokse
poku sä mielesi valtoimest juokse.

Kiitosta siitä, et askelta piisaa
ylhäisten myöntöihin luullusti viisaa,
liekkiä vaalien syömmemme suunnal
turha ois liputtaa heikkouden muunnal.
Päätöstenteko se todella helppoo
kunhan on läheisilt luvassa jelppoo,
siinä voi heikkokin hytkyen nauraa
leikates riemuiten ilojenkauraa.


20011206 ITSENSÄ KOULINTA...

Elämänkoulussa äkkisyys tuntuu
arkuuden vetäes päällemme huntuu,
sellaisen alta voi löytyä tuska
painavanpuolist jos niskahan kuska.

Olemanlaaduissa monisii sorttei
aina ei näpeissä ässäisii korttei,
tuollaiseen pitäilee rauhassa tottuu
ettei ees havaitse kimpussaan, pottuu.

Itsensäkoulinta tulosta tuottaa
toistenkin sanaan voi ehdoitta luottaa,
aatellaan tuotakin, syömmemme rauhaa
vaikka se maailma ympäril pauhaa.

Kiitoksen aatetta esille mättäin
hiukatkin moitinnat piilohon jättäin,
eiköpä ilokin yhteiseks väänny
puhuri, sietävän malliseks käänny.

Sallitut kenot tuo tullessaan metkaa
vahvistain aiemmin ladottuu letkaa,
mikä siitä on seiniä nostaa
omalle turhalleen höyhenest kostaa.

Risojen lähellä huopailla pitää
turvaisentunnetta sellaisest itää,
uusi kun päivä taas valaisee maita
kokemus kekohon sinäkin laita.


20011206 TUUMAILUTAUKOJA...

hmisen tarmo voi iässä loppuu
ei pidä suosia hitsissä hoppuu,
säästellen vähiä eväitä
oottaen uusia keväitä.
mutta kun aatellen hommissa häärää
suunta ei konsa se olekaan väärää,
riittäis vaan tuollaiseen taitoa
ilonkinkuretta aitoa.

Helposti reissulla rähjääntyy täällä
kaikkiset maailman vaikeat päällä,
tarkoiksi askelii satuttaa
lievemmin perästä hatuttaa.
Tuumailutaukoja useinkin ottaa
pehmeemmin huomiseen sillensä mottaa,
mutta jos lipeepi rivistä
harmeja karkuun ei livistä.

Yhteistä evästä tarjolla meillä
rampates olemain kareisil teillä,
nöyryyden maskeilla meikata
omaa sit tärkeyt leikata.
Päivä näin esille pilvistä karkaa
niitellä saapi tuot laihojensarkaa,
etteikö muka se kannata
ilojenpuolelle rannata?


20011206 USEET MEIST KUITENKIN...

Kesä kun tulee, niin innostus herää
ihminen itsensä uudelleen kerää,
vanhojen muistotkin tuppaavat mieleen
ylikinsanoja kertyilee kieleen.

Meri kun välkkyy, ja lokit ne lentää
ajatus etäälle pilvihin entää,
tällaista hyvää kun olijoil tarjol
ei saisi sieluaan pidellä, varjol.

Useet meist kuitenkin jotenkin lukos
autereen parainen yhäti tukos,
talvinen jähmeys jäänteenä niskaan
viimeistään tänään sen nurkkahan viskaan.

Elämä tarjoaa ekstraansa meille
ketkä on sysätty kulkujen teille,
lahjasta nautitaan sirkehin silmin
ollaanhan jotenkin osassa filmin.

Huumorinkukka ei kuihtua saata
sillepä paikkansa itsessä taata,
toisetkin tykkäisi reippaasta veikost
yhtä ei puhuu vois kulkijast heikost.

Sininen taivas se yllämme kaartuu
lahtien pelmaiset näkimiin saartuu,
tämä on akkujen lataus aikaa
ilmassa poverii, salaista taikaa.


20011206 VÄÄRIN MENEE...

Toisistamme tykätkäämme
kiukkuamme lykätkäämme,
ohi huomisenkin päivän
välttäellen, kadunnäivän.
Suusta minkä ulos suoltaa
nättiyttä pitää puoltaa,
etäämmälle samal näden
ihan ihmisyyden tähden.

Väärin menee pasmat usein
hyvyydet ne kintuilkusein,
puhuttui kun ei voi niellä
haikealla ollaan miellä.
Itsest löytyy tuhat syytä
säikytellä sähäist kyytä,
jos ei ohjastuksist tiedä
onnenpöytään eipä viedä.

Kaikkee tätä sopii tuumail
raihnautta henkens tsuumail,
löytääksensä langanpäitä
ehennellä mielensäitä.
Hetkekskin jos tarkkuus nukkuu
johtopääte, oikee hukkuu,
sitä katuu loput vuodet
eikä tule mielel suodet.


20011206 UKKONAKIN PITÄÄ...

Kesä käyksii jokapuolla
sirkuttelee linnut tuolla,
vehreyttä uutta pukkaa
rehentäen kedonkukkaa.
Sinitaivas yllä kaartuu
lahdenvälke silmiin saartuu,
osais ottaa täyden hyödyn
aiemmasti, laiminlyödyn.

Ukkonakin pitää kestää
dementia itselt estää,
tarttumalla moniin toimiin
luottamalla, ylävoimiin.
Ihmiselo se on onni
eikä tipantippaa ponni,
karistellaan kimpust harmit
olkoot vaikka kaulas karmit.

Säästymällä upoksilta
lujanriitos, elonsilta,
tuosta kiittämähän taipuu
kontrollissa udunkaipuu.
Huomisessa asuu valo
nöyryydenkin tuju, palo,
aatellaanpa hieman näitä
oletteitten langanpäitä.


20011206 TUO EI SE TÄRKEETÄ...

Ihminen toivois, et yhteys säilyis
jokaisenkohdalla mielekkyys päilyis,
aina ei tapahdu todella tälleen
orpona askeltaa eristeis välleen.

Soitellen hanuril suruja nurkkaan
puhelinkonetta kaihoisast kurkkaa,
hiljaa tuo jököttää paikassaan pöydäl
eikä oo oottaja viihtyy sielt löydäl.

Tuo ei se tärkeetä, puuhakkaat miettiit
jatkaen omaansa entistä tiettii,
annetaan riippujain kuoppaansa valuu
heillähän pelkästi muassaan haluu.

Vaikka siin surkukin harmailla niskas
useinhan eivät oo tunnolta riskas,
heidät on luotukin kokemaan vähii
uniskaan eivät saa hypistää lähii.

Kesä nyt soreinta tarjolle laittaa
inehmo täytel saa löytöjenaittaa,
olemat kylmissään, tutisten tuolla
ilonsa palikast lastui nyt vuolla.

Siivekkäät laulelee, sirkuttaa puissa
ympäri auerta vitoillen muissa,
kotoinen lahti tuos tuttuutta tarjoo
helteellä etsitään sopivaa varjoo.


20011206 JUHANNUSPÄIVÄ...

Juhannuspäivä ja helteisen lämmin
minäkin innossain rannalle kämmin,
aattona vedeltiin haitaripeleil
Räsäsen Leksa, hän kitarakeleil.

Ilma ol eilenkin täytisenpuolel
maisema passattu hollille huolel,
kokon voi sytyttää reilulla tunnol
olikin hyväkäs roihamas kunnol.

Hiilloksel paistuili makkarat monet
ei edes räplännyt useekaan konet,
soitantaa kuuli näin erinäin joukko
koskapa paikalkin tulemainpoukko.

Suvinen tarjonta laadult siis hyvää
voisipa pidellä hahlossa jyvää,
tästähän kasvitkin varttansa viruu
esterist hieman kun säädellen liruu.

Unohtaa pitää nuo kehonsa vaivat
liiankin annoksen eilisis saivat,
nyt pyrin kiittämään saaduista päivist
unohtain taalailun, omista näivist.

Pikkunen jäpikkä hengeltä olen
ylenkin ankeast tietäni polen,
antakaa anteeksi mokien määrä
osoite kiusoille ehdoitta väärä.



Pentti Pohjola 20011206 (20011206) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu